Vuoden saavutuksia

Vuodenvaihteen lähestyessä joillain ihmisillä on tapana miettiä vuoden aikana saavutettuja asioita. Oliko tavoitteita ja toteutuivatko ne, ja sen sellaista. Henkilökunta ei moista kuitenkaan harrasta, ja siksi myös Kassisella ja Sepolla on päämäärätön ja tavoitteeton elämä.

Tavoitteiden puutteesta huolimatta karvainen herrasväki onnistui saavuttamaan jotain konkreettista. Henkilökunta huomasi tämän, sillä kun ei harrasta tavoitteita, voi harrastaa jotain muuta. Ja se muu on Kassisen ja Sepon elämän yksityiskohtainen tirkistely ja tarkka seuranta. 

Viime tammikuussa molemmat painoivat 4,5 kg. Kassisen paino piipahti alimmillaan maaliskuussa, 4,4 kg, mutta onneksi nousi taas hänelle normaalimpiin lukemiin. Kesän ja syksyn painot vaihtelivat välillä 4,6-4,7 kg mutta vuoden viimeisessä punnituksessa (kolme päivää sitten) vaaka kipusi kummallakin 4,8 kiloon. Huh.

Vuoden tärkeimpänä saavutuksena voidaan siis kirjata kolmesataa grammaa lisää elopainoa per nenä.

Kassinen toden totta näyttää tanakalta matamilta tästä kuvakulmasta.

Sepostakin saa joskus yllättävän lihaisan vaikutelman.

Sitten hän kääntää päätään ja palautuu huvittavaksi kuikeloksi.

Joulukuvia II

Joulukuvien jatkot. Ei muuta sanottavaa.

Huonosti täytetyt eläimet.

Miten voi muka olla tuonnäköistä porukkaa?

Voi Kassinen, miksi noin äreä?

Selvästi jotain hampaankolossa.

Seppo on hyvin mutta Kassinen toivoo olevansa jossain muualla. Se voidaan kyllä järjestää!

Kuvauksia jatkettiin vain Sepon voimin. Hänen bravuuritemppunsa on maahanmeno, ja hän onnistui suorittamaan sen myös keskellä joulupalloja. 

Näistä kuvista tuli oikeasti tosi hyviä! Harmi vain, että henkilökunta sammutti valopalloketjun...

Hyviä kuvia tuli muutama, kunnes Seppo vahingossa potkaisi yhden punaisen irtopallon alas huonekalulta.

Hän ahdistui sen pomppimisesta kuuluvasta äänestä niin, että nousi ylös eikä enää suostunut menemään makuulleen.

Yhyy, olipa outo ja pelottava ääni. Haluun mennä tuonne pois. 

Seppo vaihdettiin Kassiseen, joka oli jo hieman latautunut ja valmis syömään lisää herkkuja. Ja niitähän on tarjolla suuria määriä; juuri jatkuvan syömisen takia porukalla on isossa osassa kuvia suu auki tai kieli ulkona.

Herkkuja oli muuten tarjolla niin suuria määriä, että seuraavana aamuna Seppo tuotti hiekkalaatikkoon jonkinlaisen biologisen aseen. Ylensyönti ei sovi hänelle.

Kassiselle sopii vaikka millainen määrä vaikka mitä herkkuja! Yksi tuolla ylhäällä ohoi!

Hänestä tuli muutama mukava pönötyskuva.

Ja monta ei-pönötyskuvaa.

Lip lap lip lap.

Valitettavasti kuvaaminen alkaa nopeasti taas ärsyttää Kassista. Ehkä pienenpieni tauko on paikallaan.

Kantapääpäivitystä II

Seppo on kasvattanut taas talviturkin. 

Hänen näkemyksensä aiheesta tuntuu olevan "vähemmän karvaa", mutta kuitenkin. Koska on talvi, niin se on talviturkki. 

Sepon häntä on puolta ohuempi kuin kesällä, eli naurettava rotanhäntä on tullut takaisin. Hänen korvansa muuttuvat päivä päivältä nahkaisemmiksi ja hänen kantapäänsä kaljuuntuvat.

Hänen kantapäänsä näyttävät oikeastaan aika samalta kuin viime vuonna tähän aikaan. Kesällähän karva kasvoi takaisin ja henkilökunta toivoi, että kaljuus olisi taaksejäänyttä, mutta ei. Ehkä tämä on oikeasti vuodenaikoihin liittyvää, sillä Sepon elämässä noin muuten mikään ei muutu. Vain valon määrä vähenee ja kasvaa. 

Toiset kai on enemmän kosketuksissa luontoon kuin toiset.

Molemmissa kantapäissä on tismalleen samanlainen vähäkarvainen kohta kuin viime talvenakin oli. Kulumat ovat hieman epäsymmetriset: oikeanpuoleisessa on jonkinlainen "istuinkyhmy", jossa ei ole enää edes ohuttakaan nukkaa. 

Seppo ottaa tutkimuksen rennosti: ai taas niitä koipia halutaan syynätä. Tuttu homma jo.

Kaljut kohdat näyttävät pysyvän samanlaisina ja samankokoisina, joten henkilökunta yrittää olla vetämättä pultteja. Seppo kyllä sai eräältä ystävältä kokeiluun vajaan purkillisen eläimille tarkoitettua biotiini-metioniini-sinkkitablettia (Biotiini Forte), joka on tarkoitettu "ihon, turkin ja kynsien hyvinvoinnin ylläpitämiseen." Tuloksia pitäisi näkyä muutaman viikon päästä, jos on näkyäkseen.

Sormenpaksuisessa hännässä ei ole juhlimista.

Omassa rauhassa

Kassinen on löytänyt itselleen uuden, hyvän lepopaikan ikkunalaudalla verhon takana olevalta viltiltä. Verho peittää hänet kokonaan ja hän on aivan piilossa, paitsi jos katselija tulee ihan viereen.

Kassinen viettää vilttipiilossa aikaa erityisesti aamuisin. Hän näkee ikkunasta miten maailma valaistuu, ja toisaalta ihmisten aamukiireet eivät yllä verhontakaiseen rauhaan.

Paikka pysyy yleensä myös kiitettävän sepottomana.

On kuitenkin huomattava, että vaikka viltillä istujaa onkin mahdotonta yleensä nähdä, voi harvinainen iltapäiväaurinko paljastaa paikan olevan asuttu. Henkilökunta hiipii lähemmäs saadakseen Kassisesta kauniita aurinkokuvia.

Eih! Väärä tyyppi.

Tyypin ilmeestä kuvastuu täydellinen vapaus aivotoiminnan paineista.

Joulukuvia I

Henkilökunta halusi taas ottaa joulukuvia. Kassinen ja Seppo eivät halunneet, mutta heidät huijattiin paikalle vääryydellä ja viekkaudella.

Tilastotietoa

- Kuvauspalkkiona oli neljää erilaista herkkua
- Lavasteita rakennettiin kaksi 
- Rekvisiittana oli yksi valopalloketju ja kahdeksantoista joulupalloa 
- Kuvaussessioita oli viisi
- Kuvia otettiin yhteensä 222 kappaletta
- Kuvista onnistui noin kolme.

Ensimmäinen lavaste rakennettiin sänkyyn. Ajatuksena oli, että peitoista muodostuva "lumihanki" saisi porukan pysymään rekvisiitan keskellä ja toisiinsa nähden järkevissä paikoissa.

Ajatuksen tasolle jäi. Ensi vuonna lumihanki tulee muodostumaan jonkinlaisesta piikkimatosta, että Seppo ei hengaa kuvan reunalla.

Kassinenkin istuu joulupallon päällä, vaikka tilaa olisi muuallakin. Voi juma mitä porukkaa.

Siirrytään keittiöön, josta muuten siirrettiin kiipeilypuu takaisin olohuoneeseen ja tilalle otettiin taas tämä kissa(kuvaus)huonekalu.

No nythän tämä alkaa jo näyttää joltain! Hienosti! Jatkakaa samaan malliin!

Eikun näyttääkin olevan liikaa Seppoa, komento takas.

Joo-o...

Seppo koskettaa palloa! Voi miten söpöä! Valitettavasti Kassinen näyttää tympääntyneeltä.

Optinen harha: jättimäinen Seppo.

Jokohan olisi hyvä lopettaa kun jälki on tällaista?

Joo voitais t: Kassinen.

Kuvia tiputellaan tänne blogiin muutamassa erässä. Pahoitellaan jo etukäteen. 

Ja nyt oli hei jotkut juhlat! Aina meinaa unohtua. 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Ruokaa jännittävästi V

Kassisen ja Sepon ruokahetket ovat muuttumassa välineurheiluksi. Henkilökunta hankki syksyllä uuden kupin heidän elämäänsä hankaloittamaan: se kun löytyi Citymarketista alelaarista ja tarttui mukaan hetken mielijohteesta. Kuppi on tarkoitettu koirille mutta sopii erinomaisesti myös Sepoille ja Kassisille.

Best Friend Gear -ahmimisenestokuppi

Valmisratkaisu on helppo sekä ihmiselle että käyttäjille. Herkkuraksut nousevat spiraalista nopeasti, lihanpalasia joutuu hieman onkimaan. Märkäruoan kanssa kuppi on vaikea, koska ruoka usein hajoaa tassulla kauhottaessa eikä suuhun asti tule kuin rippeitä. Kupin käyttö märkäruoan kanssa onkin jäänyt pariin kokeiluun, sillä tyyppien ruokailu koostuu muuten lähinnä etutassujen pesemisestä eikä niinkään syömisestä.

Seppo tahtoo kieltä!

Mutta voi, Sepon nenä on liian lyhyt.

Ehkä lihan saa liikkeelle jos sitä hieman tökkii...

Kassinen on tässä pelissä yllättäen Seppoa parempi.

Ei mitään hellää tökkimistä vaan kynsien upotus palaseen ja nosto.

Hän pääseekin jo syömään siinä missä Seppo palaa ensimmäiseen strategiaansa: nenän tunkemiseen sinne minne sen ei ole tarkoitettu mahtuvan.

Pilli-imuri

Kassisesta ja Seposta lähtee kiitettävästi karvaa. Heidän oheistuotteenaan esiintyy myös kissanhiekkaa, kuivuneita ruoanmurenia, pahvisilppua, lelujen osia ja muita hiukkasia, joita henkilökunta yrittää imuroida pois kaksi kertaa viikossa. Imurin on siis suotavaa olla melko hyvä, että puuha ei olisi aivan hirveää.

No, henkilökunnan tämänhetkinen imuri on ihan ookoo. Sellainen pölypussiton versio, josta näkee, mitä se on syönyt. Imuteho pysyy hyvänä, kun pölysäiliötä tyhjentää parin viikon välein.

Paitsi että nyt syksyllä imuri tuntui vetävän jotenkin huonosti. Ei auttanut säiliön tyhjennys. Lopulta henkilökunta keksi, että säiliön tuloputken suulla oli karvatuppo, joka ei liiku mihinkään. Tuppoa sai vähän vedettyä sormilla (ällöttävää) mutta vasta pienillä pihdeillä siitä sai kunnolla otteen.

Pihdeillä putkesta sai vedettyä kolme nyrkillistä tiukkaan pakattua karvaa, epämääräistä orgaanista ainesta ja mehupillin. 

Huomio kansalaiset: pilli saattaa tukkia imurin. Älkää imuroiko pillejä.

Ai mitä, onko muka taas Sepon vika? Ite imuroitte minun pillin.