Heijastusharha

Oi miten hyvin Sepon valkoiset osat heijastuvat muovimaton pinnasta! Ihan kuin henkilökunta olisi pessyt lattiat!

Pikahaastattelu

Kas, jollakulla on taas elämänsä piilopaikka.

Kuumana päivänä lienee hyvä nukkua pyykkien alla. Kai Kassinen nukut vain? Ethän oo kans käynyt pyykkikoneen kautta?

Hengissä ja pahalla päällä, hyvä hyvä. Ai on tyhmät jutut taas? Kuvaaja siirtyykin kiusaamaan Seppoa sitten, nuku vaan.

Makkaratesti

Kaupassa sattui silmään tällainen kissanmakkara, jonka kyljessä komeileva PrimaCatin logo houkutteli ostamaan siipikarjanmakuisen makkarapötkön testiin. Kassinen ja Seppo parveilivat ympärillä, kun ruokaa alettiin annostella. Todella lupaavaa!  

Kuoresta ulos puristettuna makkara näytti epämääräiseltä mutta Kassinen piti siitä todella paljon ja hotki annoksensa heti. 

Seppo sanoi hyi yäk en syö. Henkilökunta ei yllättynyt.

Lamppu

Henkilökunnan allekirjoittanut osapuoli leikitti Seppoa huiskalla ja huiska osui makuuhuoneen kattolamppuun. Kuului kilahdus ja lamppu jäi heilumaan hiljaa paikoilleen.

Seppo jähmettyi tuijottamaan lamppua. Ei ole Sepon mielestä makuuhuoneessa ikinä ennen lamppua ollut. Kolmeen vuoteen ei ole Seppo nähnyt tämän asunnon makuuhuoneen kattolamppua. Tai ehkä on nähnyt, muttei ole oikeasti ajatellut sitä.

Seppo katseli lamppua lattialta. Nousi sängylle katselemaan. Siirtyi siitä vähän korkeammalle tuolille ja sitten kipitti huoneen korkeimmalle kohdalle lipaston päälle. Että olisi vähän lähempänä lamppua.

Seppo hurisi lampulle. Ja kurisi. Oli sellaista ystävällistä tervehdyskurinaa. Että moi oon Seppo kuka sinä oot.

Piti pyytää henkilökunnan pidempi puoli paikalle, että nostatko tuon kissan katsomaan lamppua kun se niin kovasti tahtoo.

Voi yhdessä ihmetellä, että onko lamppu oikeasti ollut koko ajan tuossa ja tuonnäköinen. Joskus on johdonsuojakartio ollut katossa kiinni, mutta ei ole enää. Pitäisiköhän asialle tehdä jotain?

Miniyhteisulkoilu

Kassinen on taas halunnut ulos. Tai siis "ulos." Niin ulos kuin hän nyt ikinä menee.

Ovelle norkoilevalle Kassiselle puettiin valjaat ja otettiin vielä Seppokin mukaan. Yhteisulkoilu! Henkilökunta toivoi, että Sepon rohkeus antaisi Kassiselle esimerkkiä mutta valitettavasti tällä kertaa Kassisen matka päättyi rappusten reunalle. Hänet toimitettiin kotiin. 

Seppo pääsi ulos asti.

Normalisoituminen

Henkilökunnalla on ilo ilmoittaa, että Kassisen ja Sepon elämä on palannut normaaliksi. Tai ainakin melkein normaaliksi. Tai no, Kassisen elämähän palasi uomiinsa heti hänen toivuttuaan rauhoituksesta perjantai-iltana mutta Sepolla meni sunnuntaiaamuun asti.

Kassinen on oma ihana itsensä, paitsi tuosta yhdestä kohdasta vähän kalju ja kanannahkainen. Tässä hän on vielä vähän verinenkin, sillä kanyylin kohta oli vuotanut jonkin verran.

Lauantaina Seppo edelleenkin pääosin vältteli Kassista, säikähteli ja säpsähteli. Välillä hänen laitettiin viettämään aikaa omassa yksiössään makuuhuoneessa, jossa hänelle tarjoiltiin ruoat, sillä hän ei uskaltanut syödä keittiössä. Siellä Seppo saattoi vähän närppiä ja sitten taas nosti päätään ja tuijotteli olohuoneeseen, tai missä Kassinen nyt milloinkin olikaan, ja lähti pois.

Tosin, perjantaista poiketen, Seppo suostui syömään herkkuja muualla asunnossa ja jopa niin, että Kassinen söi niitä lähellä. Henkilökunta kävikin ostamassa monta pussia Dreamies-nameja siltä varalta, että tutustumista on jatkettava pitkään. Lisäksi Seppo uskalsi riskeerata ja syödä keittiössä raakaa lihaa, jota henkilökunta tarjoili lauantaina iltapäivällä pieninä palasina vuorotellen kummallekin sankarille. Pelottavan tyypin lähellä tarjoilu pelaa! 

Leikkimistä Seppo ei ajatellutkaan, eikä oikein nukkumistakaan missään tavallisista lepopaikoistaan. Päivälevolle hän kiipesi kirjahyllyn päälle, josta hän saattoi myös tarkkailla Kassisen menoja ja nukkumisia.

Lauantaina ei kuitenkaan enää nähty kimppuunhyökkäilyjä. Pahinta, mitä Seppo tarjosi, oli sähinä ja murina, ja sitäkin vain aamupuolella päivää. Illalla meno oli jo sen verran seesteistä, että henkilökunta uskalsi jättää molemmat vapaasti asuntoon yöksi.

Yö oli selvästi mennytkin hyvin! Sepolla oli normaali huomionhakuinen aamumeininki, kurinaa ja kehräystä ja huutoa ja pyöriäistelyä. Ruoka maistui ja Kassinen ei pelottanut enää yhtään.

Tältä tämän yhteiselon kuuluu näyttää! 

Yhdessä leikkimistä täällä ei ole vielä nähty, mutta eiköhän sekin kohta tule taas kuvioihin. Edellisenkin hammaskivenpoistoreissun jälkeen yhteisleikkejä sai odottaa muutaman päivän.

Kassinen hammaskivenpoistossa

Kassinen kävi eilen elämänsä toisella hammaskivenpoistoreissulla. Uusintaa toivotaan ei-koskaan. 

Aika oli aamulla kymmeneltä ja ohje oli, että edeltävään kahdeksaan tuntiin ei saisi syödä mitään. Henkilökunnan ei-allekirjoittanut puolisko empaattisena ihmisenä ruokki kissat yöllä kahdentoista jälkeen, mutta ei se mitään auttanut. Seppo halusi ruokaa ennen viittä ja Kassis-rukka liittyi anojakuoroon kuuden aikaan, mutta turhaan.

Jos Kassiselle ei kerran tarjoilla niin Kassinen etsii itse.

Kassinen saatiin kantokoppaan melko helposti ja automatkakin meni hyvin: hän huusi kyllä koko matkan mutta kakki koppaan vasta vastaanoton aulassa. Kovin ystävällistä, auto nimittäin oli lainassa herra Pablon henkilökunnalta ja oli mukavampi palauttaa se raikkaana koiranhajuisena kuin kakanhajuisena.

Seppo ihmettelee, minne toveri on menossa. Kassinen ei tiedä.

Kassiselle on nyt selvinnyt määränpää. Valitettavasti.

Hammaskivenpoistoon oli varattu 45 minuuttia ja yhdentoista aikaan Kassisen sai nukkuvana mukaan kotiin. Eläinlääkäri ehdotteli taas herätyspiikkiä mutta sitä ei haluttu, sillä nukkuva Kassinen selviää paremmin automatkasta ja kotona on kivempaa, kun hän ei koko aikaa zombeile ympäriinsä.

Kotona fyysisesti mutta ei henkisesti.

Kotona Kassinen peiteltiin koppaan ja jätettiin nukkumaan. Henkilökunta tarkisteli välillä hänen vointiaan ja kolmen tunnin kohdalla, kahden maissa, elonmerkkejä alkoi löytyä: Kassinen ampaisi tajuttomuudesta suoraan hoipertelevaan juoksuun ja kuolasi mennessään. Ihmekös tuo, kun suussa on mitälie inhottavaa hammashoitoainetta ja kieli on roikkunut kuivumassa muutaman tunnin! 

Kassinen toipui, torkkui ja hoiperteli, söi ensimmäisen kerran kuuden maissa ja veteli pieniä annoksia pitkin iltaa. Nyt aamulla hän on oma hyväntuulinen itsensä.

No entäs Seppo.

Sepolla oli vaikeaa. Hyvin vaikeaa. Ja on edelleen.

Kassisen lähdön hän kykeni jotenkin vielä ymmärtämään, mutta Kassisen sijaan kotiin palautettiin taas joku ihan tuntematon tyyppi.

Kuka tuolla on??!!???

Ei ainakaan kukaan Sepon tuttava.

Kassisen nukkuessa Seppo hiippaili varovasti ympäriinsä. Hän liikkui matalana, hiljaa, kuin hidastetussa filmissä. Kävi välillä haistelemassa nukkujaa ja perääntyi ja kiersi pois.

Kassisen lähdettyä liikkeelle Sepon mieli alkoi kuormittua toden teolla. Puolitajuttoman potilaan holtiton haahuilu oli epäilyttävää ja sai aikaan sen, että Seppo kulki Kassisen perässä, vahtien tämän jokaista liikettä. Henkilökunta ei ymmärtänyt olla huolissaan, paitsi sitten, kun yksi Kassisen äkillinen liike sai Sepon räväyttämään kynsillä niin, että karvat pöllysivät. 

Sepolta leikattiin kynnet ja hänet laitettiin arestiin. Potilas Kassinen ei kaipaa lyömistä kaikkien muiden kärsimystensä päälle!

Seppo oli ensin eristyksissä tunnin verran ja sitten hänet laskettiin taas irti. Virheliike, Seppo oli yhä kierroksilla ja kohta Kassisen kimpussa. Henkilökunta meni väliin.

Kannattiko mennä väliin, kannattiko? Seppo puri. Taas kerran. Yksi kulmahammas meni sisään kynnen vierestä ja toinen peukalon vastakkaiselta puolelta. On se kumma, kun ennen Seppoa ei yksikään kissa koskaan ole purrut ja tämä on Sepolta jo neljäs.

Seppo eristettiin taas ja tällä kertaa koko loppupäiväksi ja -yöksi. Täällä ei tapella. Saa tuijottaa silmät suurina ja saa sähistä mutta ei todellakaan saa jahdata ja purra tosimielessä. Ehkä pidempi eristys nollaisi tilannetta ja aamulla voitaisiin tutustua uudelleen. Henkilökunnan ei-allekirjoittanut puoli nukkui Kassisen kanssa olohuoneessa.

Seppo turhaan tuijotat. Et pääse sinne. Vessa on täällä ja vesi on täällä ja ruoka on täällä. Ja minä oon täällä, et oo edes yksin.

Ai etkö pelkää että puren lisää?

Tänä aamuna Kassinen oli oma iloinen itsensä. Hän puski ja kiehnäsi ja halusi hirveästi silityksiä.

Kassinen halusi myös leikkiä.

Seppo oli ja on vieläkin sekaisin. Hän liikkuu hiljaa ja hitaasti ja matalana, seurailee Kassista ja jähmettyy, jos Kassinen kiinnostuu hänestä takaisin. Häntä pörhistyy ja silmät ovat lautasen kokoiset ja saattaa Seppo sähistäkin, jos oikein pelottaa.

Älä vaan tuu lähemmäs kuka sitten ootkin.

Siellä se menee.

Pidän silmällä en tiedä kuka oot mutta pidän silmällä.

Kassinen ja Seppo ovat haistelleet toisiaan moneen otteeseen, mutta Seppo ei silti luota siihen, että Kassinen olisi todella tullut kotiin. Seppo tutustuu täällä edelleen aivan uuteen tyyppiin.

Huoh. Jospa tämä tästä normalisoituisi.