Kassisen syksy

Syksyn tullen Kassinen on aktivoitunut. Taas. Hänelle käy niin joka syksy, yksi aiemmista kerroista on raportoitu täällä v. 2017. Nyt on ihan sama meininki. Aktivoituminen on tietenkin hyvä juttu: tietääpähän, ettei hän ole liian vanha ja vaivainen tekemään mitään.

Kassinen siis leikkii, villikoi ja elämöi taas enemmän kuin kesällä. Hän puuhastelee päivisin sitä sun tätä, esimerkiksi ratkoo aktivointipelejä ja metsästää Seppoa, ja öisin hän kaapii makuuhuoneen ovea ja päästelee surullisia äy-ääniä, kun ei pääse sisään. Jos ovea joskus pidetäänkin auki, hän tulee kävelemään huristen henkilökunnan päältä tai rallittelee sängyn alta, ja henkilökunnan allekirjoittanut puoli ei nuku ollenkaan.

Aktiivisuuden odotetaan kestävän jonkin aikaa ja hiipuvan viimeistään kesäksi, jolloin Kassinen on lötkömpää seuraa.

Luulisi tuossa olevan paha nukkua, mutta ei!

Tähän loppuun hauska juttu.

Jos makuuhuoneen ovi on auki, myös Seppo on mukana aamuyön rallikisoissa. Erään kerran hän juoksi sängyn yli ja otti vauhtia henkilökunnan ei-allekirjoittaneen puolen mahan päältä. Nukkuva henkilökunta teki sellaisen vaikuttavan katkarapu-linkkuveitsiliikkeen ja ölisi, mutta ei aamulla muistanut mitään ja väitti nukkuneensa oikein hyvin.

Henkilökunnan allekirjoittanut puoli on hirvittävän kateellinen moisista unenlahjoista. 

Ylösalaisvertailu

Ken on heistä kaikkein söpöin?

Ken on kaikkein äksyin jos tulee herätetyksi?

Majan kilpailija

Kun Kassisella kerran on oma maja, niin pitää Sepollakin olla jotain erityistä.

Hänelle on hankittu coctailpiirakkalaatikko! Oih ja vau, onpa se hieno!

Kassinen joskus kyllä valtaa laatikon ja nukkuu siellä sellaisena ylitsepursuavana karvakeränä, mutta ei se haittaa. Silloin Seppo voi puolestaan asua majassa.

Majanen

Kassisen tämänhetkinen lempipaikka on eteiseen rakennettu karvavilttimaja. Hän nukkuu siellä kaiket päivät ylen onnellisena.

Kuvauskohteiden valinta

Tässä kuvasarjassa henkilökunta koetti ottaa kuvaa kädestään.

Omasta kädestään, keittiön ikkunasta tulevassa hyvässä myötävalossa. Kuvaa ei yritetty ottaa minkäänlaisista karvapalloista. 

Sepon mielestä ojennettu käsi oli kuitenkin tarkoitettu silittämiseen ja hän tuli hyörimään, hyrisemään ja puskemaan.

Ja vähän kokeilemaan hampailla. Ystävällisesti.

Taustalla Kassinen pesee raivokkaasti Sepon häntää.

Unen etenemä

Eräänä lauantaina henkilökunta huomasi karvaisen herrasväen nukkuvan söpösti melkein vierekkäin.

Kolmekymmentäviisi minuuttia myöhemmin he olivat vielä söpömmin! Nukkuvatkohan he näin aina arkisinkin, kun henkilökunta ei ole katsomassa?

Kaikkein kielletyin juttu

Kassisen ja Sepon elämässä on paljon kiellettyjä asioita. Ei saa syödä roskia eikä hiuksia eikä huonekasveja, ei mekkaloida yöllä, ei asua parvekkeella eikä karata rappukäytävään. Kaikkein kielletyintä on kuitenkin tappeleminen.

Viime yönä puoli yhdeltä henkilökunta heräsi karmeaan huutoon ja kiljuntaan, kun olohuoneessa oli tappelu. Henkilökunta nousi erottamaan riitapukarit toisistaan, sillä vaikka kaikenlainen leikkimielinen paini ja nujakointi on normaalia ja sallittua niin toverin huudattaminen ei. Liian vakavaksi ei saa mennä, ettei tule oikeaa välirikkoa ja ettei täällä sitten eletä jonkin verkko-oven kanssa kahdessa osastossa.

Kassisen varpaanvälit olivat täynnä Sepon karvoja mutta muutoin kumpikin näytti ehjältä. Kassinen oli oma normaali itsensä heti tappelun jälkeen, Seppo oli järkyttynyt ja yritti piiloutua sängyn alle. Henkilökunta haki keittiöstä pari kourallista raksuja ja syötti niitä heille, heitteli ja laittoi aktivointileluihin. Lopulta herrasväki uskallettiin jättää keskenään, kun raksut alkoivat kiinnostaa Seppoakin. Loppuyönä ei onneksi kuulunut mitään ihmeellistä.

Joo vähän tapeltiin mut nyt ollaan taas kavereita.