Huomio

Seppo kaipasi ilmeisesti lisää näkyvyyttä, kun asettui asumaan henkilökunnan huomioliiviin. Tässä taloudessa ei voi kyllä mitään pudottaa lattialle sekunniksikaan, jos sen haluaa pitää itsellään!

Hän maastoutui edellisen postauksen karvavilttiin niin hyvin, että kaikki eivät välttämättä huomanneet häntä, ja sehän ei käy laatuun.

Henkilökunta kuitenkin haluaisi liivin takaisin, ettei blogiin tule taukoa, kunjos auto ajaa polkupyöräilijän päälle.

Huomiosta ja turvallisuudesta puheen ollen: Sepon kauluriin ostettua pantaa kokeiltiin Kassiselle. Panta hienoine heijastinjuovineen upposi Kassisen kaulaan melkein kokonaan.

Jatkoa edelliseen

Sama kuva uudelleen.

Valinnanvaraa

Tässä olisi tarjolla karvavilttiä, tyynyjä yksittäin ja pinossa sekä tietokonelaukkua. Miksi ihmeessä se on muka mukavin vaihtoehto?

Vapaa pikkueläin

Sepolta irrotettiin kauluri perjantai-iltana ruokailua varten, eikä sitä enää laitettu takaisin. Hänen kyntensä vaikuttaa parantuneen eikä hän juuri välitä siitä, joskin henkilökunta seurailee tilannetta edelleen. Tötterö on valmiudessa, jos sitä tarvitaan!

Seppo on hyvin onnellinen. Hän ottaa takaisin menetettyä aikaa, leikkii ja rallittelee, vaatii asioita ja huutaa ja hurisee. Kassinenkin on onnellinen, kun Seppo on ennallaan. Tötterön kanssa oli hankalaa painia.

Seppo nauttii huiskaleikeistä: nyt härpäkkeen perässä on helpompi hyppiä volttia ja sen saa siirrettyä tassuista suuhun, kun välissä ei ole muovia. Hän oli ensimmäisellä kerralla taas niin iloinen, että meni sekaisin ja sähisi huiskalle.

Kassinenkin haluaa osallistua leikkiin. Sepon epäonneksi hän ei haluakaan leikkiä huiskaleikkiä vaan seponjahtausta (video n. 45 s).

Taitaa Sepolla olla ikävä tötterön tuomaa turvaa.

Viimeisiä viedään

Sepon kynsi paranee nätisti, joten hän viettelee toivottavasti viimeisiä päiviä tötterönsä kanssa. Onneksi se ei hirveästi haittaa hänen menoaan ja hän pystyy vaikka mihin! 

Yllättävän taitava tötterö kiipesi puun huipulle takakautta, kun ei mahtunut tasolta kirjahyllyn välistä, niin kuin yleensä.

Hän mahtui myös tähän pesään, kun oikein kovasti yritti, ja kolisteli jokaiseen seinään ja kulmaan.

Seppo on tietenkin hyvin iloinen, kun tötterö otetaan pois ruokailuja varten, joten viime aikoina hän on saanut myös vapaampaa leikki-, peseytymis- ja hengailuaikaa. Kynsi ei enää tunnu kiinnostavan, paitsi kun se pesuprosessin aikana tulee vastaan, jolloin se saa vähän liikaa huomiota. Silloin henkilökunta tökkää tötterön takaisin. Yöt hän viettää sen kanssa myös, mikä johtaa surkeisiin iltapesuyrityksiin (video n. 10 s). Henkilökuntaa nauratsäälittää.

Täti Täystuho

Seppohan tuli tähän kotiin alun perin sen takia, että hänestä olisi Kassiselle seuraa. Olisi toveri, leikkikaveri, joku, joka viihdyttää, kun henkilökunta ei aina voi olla paikalla. Aika hyvin heidän puuhansa ovat yksiin menneetkin.

Nyt Seppo on tötteröhoidon takia vähemmän leikkivä kuin aiemmin. Pientä jahtausta tapahtuu, mutta painit ovat jääneet pois. Kassisella on tylsää. Tylsää! Kassinen juoksee yksinään ympäri kämppää. Hän hyppii pöytien yli ja kirjahyllyyn, ja sieltä taas sinkoaa alas ja makuuhuoneeseen. Hän raapii puitaan, ja mattoa, ja tapettia kirjahyllyn päällä. Irtosi pitkä ja leveä tapetinsuikale.

Tuhoaja yrittää peittää palkeenkielen päällään, mutta sieltä se on silti erotettavissa.

Kassinen kiipesi kirjahyllyn päälle korkean kiipeilypuun kautta, joten henkilökunta siirsi puun hetkeksi, että tapetti ei houkuttelisi lisärepimistä, ennen kuin suikaleen ehtii seuraavana päivänä liimata takaisin. Siirto toi uusia ongelmia.

Tötteröeläin kannattaa tätä sijaintia olohuoneen ovisuussa.

Näkee kaikkialle.

Ja tässä on myös tämmöinen jännittävä verhokisko, jota kannattaa räplätä.

Kiipeilypuu oli uudessa paikassaan noin viisi minuuttia, kunnes Seppo jäi kynnestään kiinni verhokiskoon. Henkilökunta pelasti hänet ennen kuin uusi eläinlääkärireissu tuli tarpeeseen, ja puu siirrettiin taas.

Kumollaan olohuoneessa on hyvä. Kukaan ei kiipeä siitä minnekään, ja jos Seppo siihen vähän törmäilee, niin ei haittaa.

Auttoiko kiipeilypuun siirto sitten siihen, että Kassinen ei pääsisi hyllyn päälle tapetin kimppuun?

No ei auttanut. Kassinen tietenkin hyppää. Hän ponnistaa maasta ja kiskoo itsensä ylös reunaa pitkin niin, että kuuluu karkea repivä ääni. Hyllyn päältä hän tulee alas hyppäämällä kaaressa kirjoituspöydän päälle niin että tömps vaan. Nämä kaksi ääntä toistuvat lyhyin väliajoin aina, kun hänellä on omat rallit käynnissä, esimerkiksi kolmelta aamuyöstä.

Tekisi vähän mieli repäistä lisää. 

Henkilökunta odottaa jo innolla, että Sepolta saa kaulurin pois, että hän palaa Kassista viihdyttämään. Täti Täystuho häiritsee henkilökunnan rauhaisaa arkea vähän liikaa.

Tötterön jatkokuulumiset

Seppo on onnistuneesti elänyt kaulurinsa kanssa viikonlopun yli. Hän edelleenkin tökkää kiinni kaikkiin huonekaluihin, muttei siitä välitä vaan pienen jumittamisen jälkeen jatkaa eteenpäin. Leikkiminen on hankalaa, kun leluja ei saa siirrettyä kynsistä suuhun, ja raksujen (ja roskien) imuroiminen lattialta on huomattavasti aiempaa työläämpää. Varsinaiset ruoka-ajat hän saa edelleenkin olla ilman kauluria. 

Edistymisenä edellispostaukseen Seppo on oppinut nukkumaan kyljellään.

Paikallinen lamppu ottaa aurinkoa.

Eläinlääkäri suositteli kaulurin kiinnittämistä valjaisiin, ettei kissa saa sitä irti. Henkilökunta kokeili, mutta Vänttisen valjaat eivät tuntuneet sopivan muotoisilta ja Sepon olo vaikutti epämukavalta. Mustista ja Mirristä löytyi onneksi tällainen sievä panta, joka riittää, sillä Seppo ei edes yritä ottaa tötteröään pois. Hän varmaankin luulee sen olevan nyt osa häntä.

Tötterö täteineen torkkuu.

Elämä vaikuttaa ihan mukavalta näinkin. Hienosti menee.

Paitsi että taas se nukkuu silmät auki. Seppo, tuo on kiellettyä, kun se on niin pelottavaa!

Henkilökunta on todennut, että koska Seppo ei vaikuta kärsivän tötteröstään, hänelle saa nauraa ja hänestä saa ottaa huvittavia kuvia.

Varvaskin näyttää lähtevän paranemaan.

Tötterö täteineen tarkkailee talitiaista.