Kesäasu

Sepon koivessa paistaa eläinlääkärin siihen ajelemaan luukku.

Jos hänelle vaikka ensi kesänä tulee kuuma, voisi hänet varmaan ajella kokonaan. Tai ainakin mustat osat.

Tosin sitten häntä ei voisi päästää terassille, sillä naapurit nauraisivat. 

Vierekkäin taas

Toverin ahteri lämmittää.

Juoksiainen

Kassisella ja Sepolla kävi taas vieras!

Ja ei, tätäkään vierasta ei saanut syödä, eikä talloa, eikä muutakaan.

Henkilökunta nimittäin arveli, että ärhäkkä vieras olisi saattanut voittaa ne taistelut.

Maailman yksinkertaisin lämpömittari

Kylmä.

Ei-kylmä.

Syksyn merkki

Ilma viilenee ja Seppo muuttaa syliin.

Henkilökuntaa naurattaa, miten laajalle alueelle hän leviää. 

Tuliaiset

Henkilökunta kävi koiranäyttelyssä ja toi karvaiselle herrasväelle sieltä kaninkarvaleluja.

Kiinnostavat hajut ja ihan kivat karvat, sanoi Seppo.

Kassisen täti oli myös jotain mieltä, mutta henkilökunta ei ihan ymmärtänyt.

Sepon trippi

Sepon rauhoituksesta toipuminen tuntui kestävä aiempaa pidempään.

Perinteiseen tapaan hän valvoi koko seuraavan yön ilmeisen euforisissa tiloissa, mutta päivälläkään häntä ei vielä nukuttanut. Hän vain katseli, käveli, vähän asettui ehkä istumaan tai makuulle ja lähti siitä taas liikkeelle.

Tripin loppupuolella euforia väistyi ja hän vaikutti tavallista pelokkaammalta, ja hänen piti koko ajan olla selvittämässä jotain kuviteltuja häiriöitä ja uhkia. Onneksi ruoka kuitenkin maistui koko ajan ja hiekkalaatikkohommat sujuivat.

Kaksikymmentäviisi tuntia valvottuaan Seppo lopulta asettui iltaseitsemän aikaan nukkumaan. Yö oli vielä hieman levoton, mutta sunnuntaina hän tuntui taas omalta itseltään.

Pitää ensi kerralla kysyä eläinlääkäriltä, oliko tämä nyt ihan normaalia ja pitäisikö tai voisiko hänelle antaa joitain muita aineita. Yli vuorokauden hereilläolo tuntuu oudolta, vaikka toisaalta on se ehkä parempi kuin vaikkapa liian lötkö tai vaikeasti heräävä kissa.