Lähikuvassa Seppo

Seppo (Seppous minisculus idioticus) voi näyttää hyvinkin söpöltä tietyistä kuvakulmista.

Pehmeät pienet anturat.

Mustaa, valkoista ja vaaleanpunaista.

Hieman kiharaiset viikset.

Laihassa rotanhännässä joitakin valkoisia karvoja. 

Tietyistä muista kuvakulmista Seppo taas muistuttaa lähinnä Nero Wolfea ajatustyössä. (Sepon hampaanjäljet muuten koristavat nyt yhden Rox Stoutin kirjan kantta, ei kerrota kirjastolle.)

Kassinen nuolaisi tänään Sepon päätä!

Tässäpä tämä tärkein uutinen. Toivottavasti nuolaisu oli tyyliä "toveri" eikä tyyliä "kelpaatkohan syötäväksi."

Kuvia yhteisestä leikkihetkestä eilisaamulta.

Seppo leikkii ja Kassinen tarkkailee.

Hetken katselun jälkeen Kassinen rentoutuu, vaikka Seppo riehuu vieressä.

Seppo riehuu muihin maisemiin ja Kassinen saa itse tilaisuuden metsästää huiskaa maton alta.

Pennun palatessa Kassinen joutuu tyytymään taas katselijan rooliin.

Kassinen on siis kohtuullisen hyvin jo tottunut Seppoon! Joskus hän kyllä väistää kun Seppo tulee liian iholle. Lisäksi, mikäli Seppo intoutuu ajamaan häntä takaa, Kassinen pakenee perääntyy korkeammalle tasolle ja saattaa jopa sähähtää. Tuleekohan Kassiselle silloin liiaksi Karvanaama-vainaan äksyilyt mieleen?

Henkilökunta muuten soitteli taas eläinlääkärille, eri paikkaan kuin viime viikolla. Saa kuulemma tulla näytille jos siltä tuntuu (no shit), mutta ei vaikuta tarpeelliselta tässä tilanteessa. Sieltä suositeltiin pääasiassa kokeilemaan Royal Caninin Gastro Intestinal -ruokaa, ennen kuin hätäilee giardiatestien tai muun sellaisen kanssa. Jos maha on vain herkkä ja ärtynyt, niin kuin on kaikkein todennäköisintä, pitäisi löysyyden loppua uuden ruokavalion myötä.

Seppo siis pääsee kokeilemaan tuota ruokaa, ei siitä mitään haittaakaan luulisi olevan. Royal Canin ei noin yleisesti ole henkilökunnan mielestä mikään laatumerkki, eikä sitä eläinkaupasta meille osteta, mutta kokeillaan nyt kuitenkin, olisiko veterinary-sarja oikeasti hyvä.

Sepolta leikattiin kynnet ensimmäisen kerran. Operaatio meni hyvin, hän lepäili henkilökunnan toisen puoliskon sylissä ja toinen nipsutteli. Kaikki saatiin kerralla, Seppo tajusi tuskin mitään.

Kassisella on ollut tapana auttaa henkilökuntaa dataamaan tulemalla makaamaan ihmisen ja tietokoneen väliin. Tapa alkoi Naaman kuoleman jälkeen ja jäi pois Sepon saapuessa, mutta onneksi ei pitkäksi aikaa!

PS. Kuten tarkkaavaisimmat ovat varmasti huomanneet, blogin nimeksi on vaihtunut Kassinen ja Seppo, mikä luonnollisesti kuvaa paremmin nykytilannetta! :)

Viikko Seppoa - yhteenveto

On kulunut jo yli viikko siitä, kun Seppo saapui uuteen kotiinsa. Sopeutuminen oli alussa aika vaikeaa ja henkilökunta kävi muutamana ensimmäisenä päivänä epätoivon partaalla. Mutta niin vain ainakin osa ongelmista ratkesi kuin itsestään ja eiköhän niistä lopuistakin selvitä. Tässä yhteenveto viikosta siltä varalta, että joku yhtä ongelmainen kissanpennunhankkija kertomuksesta hyötyisi.

Seppo oli ensimmäisenä sunnuntaina kauhuissaan eikä syönyt ollenkaan. Kuitenkin jo seuraavana päivänä hän söi ravintotahnaa ja vähän muussattua penturuokaa (Latzia, jota oli kissataloonkin lahjoituksena tullut). Seuraavina päivinä muussattu ruoka vaihtui vain hieman paloiteltuun (Feringaan), ja nyt Seppo syö jo ihan normaalisti.

Vaikka ruoka ei olekaan laadukasta niin kivan leikkitunnelin siitä sai.

Seppo nukkui ensimmäisinä päivinä tuskin ollenkaan, mikä osaltaan stressasi häntä lisää ja varmasti vaikutti huutoinnokkuuteen. Muutamaa päivää myöhemmin unirytmi kuitenkin palautui normaaliksi ja nyt hän nukkuu kaksi kolmasosaa päivästä kiipeilypuun yläpesässä. Loppuosan hän sitten leikkii, riehuu ja syö.

Kassisen ja Sepon tutustuttaminen toisiinsa on edennyt hyvin. Alkupäivinä Sepon jatkuva huutaminen ja rääkyminen pelottivat Kassista, eikä hän suostunut menemään lähellekään pentua tai edes olohuonetta. Kun Seppo sitten lopetti liiallisen ääntelynsä, Seppoa ja Kassista pystyttiin tutustuttamaan toisiinsa ovenraossa leikittämällä ja muilla helposti hallittavilla tavoilla. Nyt kissat ovat tehneet jo useamman kerran päivässä läheistä tuttavuutta toisiaan nuuhkimalla, ja vaikka lievää epävarmuutta on vielä ilmassa ja Kassinen torjuu liian päällekäyvät tutustumiset sähisemällä tai perääntymällä, parempaan suuntaan ollaan koko ajan menossa.

Lähentely arveluttaa. Kassinen itse haluaa aina tulla olohuoneeseen katsomaan Seppoa muttei pidä siitä, että Seppo sitten haluaa tulla hänen luokseen. Hänen mielestään Sepon pitäisi asua akvaariossa, että pennun kaikkia puuhia voisi tarkkailla turvallisesti lasin takaa.

Hiekkalaatikkokäyttäytyminen oli myös alkupäivinä vähän hakusessa. Pissat päätyivät mihin pitikin, mutta kakoilla Seppo onnistui likaamaan yhden koristetyynyn sekä peiton. Hän ei varmaankaan ehtinyt hiekkalaatikolle, sillä hänen mahansa oli aivan sekaisin. Nyt kaikki jätökset menevät sisälle hiekkalaatikkoon mutta pienenä ongelmana on Sepon olematon koordinaatio jätteiden peittelyssä, mikä saa hänet siivotessaan lähes aina astumaan omaan kakkaansa. Henkilökunnan pitää olla aina valppaana Sepon touhutessa hiekkalaatikolla ja suuremmat vahingot onkin saatu estettyä.

Suurin ongelma on tällä hetkellä Sepon yhä edelleen sekaisin oleva ruoansulatus. Kakka on ollut koko viikon ajan hyvin löysää ja sitä tulee monen monituista kertaa päivässä. Vaikka alussa tämä on voinut johtua stressistä, henkilökunta epäilee nyt syynä olevan kenties jonkin muunkin, sillä ei kai se näin kauan kestäisi. Sepolle on annettu maitohappobakteereita ilman toivottua tulosta, ja nyt on menossa uuden probiootin kokeilu. Lisäksi sekä Kassinen että Seppo käyvät läpi matokuuria, koska Öllölän kissatalossa on löytynyt matoja viereisessä huoneessa verkko-oven takana eläneeltä pennulta. Molemmat kokeilut ovat tällä hetkellä kesken mutta jos ne eivät auta, suuntaamme fyysisesti eläinlääkäriin emmekä vain soittele sinne. Onko kellään lukijalla muuten kokemusta esim. giardian pikatestistä?

Lopuksi henkilökunta ilmoittaa vielä, että Seppo on punnittu. Vaaka näytti 1,6 kg, eli herra Sepon elopaino on noin kolmasosa rotevarakenteisen Kassisen painosta. Paljon on siis uudella tulokkaalla kirittävää.

Kassinen yrittää myös kerätä lisää elopainoa käymällä Sepon ruoka-annoksella.

Tutustuminen jatkuu

Kassinen ja Seppo ovat olleet taas entistä läheisemmässä kontaktissa.

Kassista leikitetään eteisessä ja Seppo koettaa havainnoida tilannetta.

He ovat jo monta kertaa haistelleet toisiaan olohuoneen ovenraossa. Ensimmäisillä kerroilla, eilen, Kassinen sähisi aluksi, jolloin Seppo vähän perääntyi, mutta sitten tilanne asettui rauhalliseksi haisteluksi. Seppo ei kuitenkaan yrittänyt mennä Kassisen puolelle, varmaan häntä vähän jännitti.

Eilen Seppoa myös leikitettiin eteisen puolella olohuoneen oven edessä, ja Kassinen katseli leikitystä puolentoista metrin päästä. Hän oli ihan tyytyväinen niin kauan, kuin Seppo leikki suhteellisen rauhallisesti ja keskittyi leluun. Sepon riehaantuessa juoksemaan hän ryntäsi metrin päässä Kassisen ohi, jolloin Kassinen murisi ja Seppo iskettiin takaisin olohuoneeseen.

Tämänpäiväisissä ovenrakotutustumisissa Kassinen on jättänyt sähinät väliin ja Seppo on alkanut yritteliäästi tunkea hänen luokseen. Ovea on myös pidetty isommin auki Sepon keskittyessä leikkimiseen tai nukkuessa lattiatasossa henkilökunnan sylissä, jolloin Kassinen usein etsiytyy katselemaan häntä.

Nenäkkäin.

Seppoa sylitellään ja Kassinen räpyttelee hitaasti silmiään. Kivasti tutustutaan!

Seppoa ei päästetä menemään Kassisen luokse, sillä Kassinen on niin herkkä, että tutustuminen voisi ottaa takapakkia päälleryntäilystä. Kassisen kuitenkin sallitaan lähestyä Seppoa, ja kerran Kassinen on uskaltautunutkin tulemaan olohuoneeseen Sepon torkkuessa sylissä, ja he haistelivat toisiaan rauhallisesti.

Tutustuminen tuntuu jatkuvan siis oikein hyvin.

Kissavyöhykkeitä

Henkilökunnan, Kassisen ja Sepon asuintila on nykyään jakautunut vyöhykkeisiin. Rajat ovat häilyvät, mutta ainakin toistaiseksi ne ovat vielä pysyneet pystyssä. Lähitulevaisuudessa tämä toivottavasti muuttuu.

Seppo-vyöhykettä on olohuone. Siellä hän nukkuu, syö, leikkii, riehuu, käy hiekkalaatikolla ja harrastaa muitakin pentumaisia asioita. Muualle hänet päästetään vain harvoin. Eteisessä ja keittiössä hän käy pari-kolme kertaa päivässä nuuskimassa paikat. Lyhyen seikkailun (joka jää todella, todella lyhyeksi, jos hän alkaa huutamaan) jälkeen hänet viedään takaisin omalle vyöhykkeelleen. 

Seposta on kuoriutumassa sylikissa, joka onnellisesti nuohoutuu henkilökuntaa vasten, kehrää ja vornistelee. Tämä on pieni yllätys, sillä kissatalossa hän ei ollut oikein käsiteltävä. Hän sieti ihmistä ja leikki leikitettäessä, mutta arasteli, väisteli kosketusta eikä pysynyt sylissä.

Seppo venyttäytyy pitkäksi ja on silti naurettavan pieni. Hänellä on kummallisia raitoja turkissaan, selkeimmin ne näkyvät etujaloissa, kyljissä, niskassa ja hännän alapuolella. Ovatkohan ne kasvaessa katoavia haamuraitoja vai savua?

Kassinen on suljettu Sepon keittiövierailujen ajan makuuhuoneeseen, jonne Seppoa ei päästetä. Toistaiseksi Kassisella täytyy olla edes joku turvapaikka moiselta pikkuotukselta, ja makuuhuoneeseen hän on hyvin kotiutunutkin eikä tunnu enää sen suuremmin stressaavan. Siellä hän nukkuu, käy hiekkalaatikolla ja siellä häntä myös yleensä leikitetään ja aktivoidaan. Aktivointilelutkin ovat nyt alkaneet tyhjentymään, kun ne ensimmäiset Seppo-päivät saivat maata nurkassa täysinä Kassisen jonkinasteisen stressin merkkinä.

Sepon ollessa suljettuna omaan yksiöönsä on Kassisella avoimet ovet muuhun asuntoon. Keittiössä hän käy syömässä ja joskus häntä leikitetään sielläkin. 

Eteisessä Kassinen piipahtaa joskus. Hän tuijottaa lasin läpi olohuoneeseen Seppo-vyöhykkeelle. Jos Seppo alkaa ilmaista itseään kovaäänisesti syystä tai toisesta, Kassinen häipyy nopeasti takaisin makuuhuoneeseen. Ei hän sellaista jaksa kuunnella.

Kassinen on myös vieraillut olohuoneessa muutaman kerran, sillä ovea pyritään pitämään auki Sepon ollessa nukkumassa (hajujen vaihtoa). Kassinen on tutkinut vallattua vyöhykettä varovasti jonkin aikaa ja tassutellut sitten ikkunalaudalle. Sieltä hän on tarkkaillut maailman menoa. Jonkin ajan kuluttua, yleensä Sepon alkaessa äännellä, Kassinen livahtaa pois. Tutkimus on silloin jo suoritettu. Vaikka hajut ovat outoja, on olohuone sentään vielä paikoillaan, Kassinen on helpotuksekseen huomannut.

Mikä sotku. En minä vaan koskaan tällaista elämää vietä. Taitaa Seppo olla aika typerä, kun tähän kuntoon jättää paikat.

Ensimmäinen yhteiskuva! Sepon korvannipukka pilkistää kiipeilypuun yläpesästä.

Ihmeolennot, jotka tunnetaan henkilökuntana, sukkuloivat sujuvasti huoneesta toiseen ja vyöhykkeeltä toiselle. Yön henkilökunnan toinen puolisko nukkuu olohuoneessa Sepon kanssa, ja toinen puolisko makuuhuoneessa Kassisen kanssa. Tämä järjestely jatkunee, kunnes kissat voidaan saattaa yhteen.

Radio on päällä öisin, jos ihmisäänet vaikka rauhoittaisivat. Yle Puheelta tulee muuten laatuohjelmaa, esimerkiksi toissayönä kolmen jälkeen uusittiin kansantalouskuunnelma vuodelta 1992. Harri Holkeri on aina ajankohtainen!

P.S. Seppo on alkanut hiljentyä! Hän ei ensimmäisinä päivinä nukkunut kunnolla, ja ehkä yliväsymys ja kiihtymys aiheuttivat osaltaan huutamista. Eilen oli ensimmäinen päivä, kun Seppo oikeasti nukkui ne toivotut 16 tuntia ja huusi vähemmän, ja sitä myötä ensimmäinen päivä, kun Seppoa ei haluttu postittaa Timbuktuun.

Kassinen ja nyhtökaura

Vaikka Seppo on vallannut nuorella, pienellä ja äänekkäällä olemuksellaan tämän blogin ja henkilökunnan asuinsijan, palataan välillä perusteisiin. Kassisen blogihan tämä alunperin oli. Kassis-raukka on joutunut vähän sivuraiteille, mutta kyllä häntä on mahdollisuuksien mukaan huomioitu ja leikitetty, ja ruokatarjoilukin on aina pelannut. Mitä nyt Seppo pääsi kerran vikkelänä keittiöön syömään Kassisen ruoat tämän lautaselta, kun henkilökunnan silmä vähän vältti.

Viime lauantaina, ennen Sepon saapumista, henkilökunta osti hyvin varustetusta ruokakaupasta paljon kehuttua ja mainostettua nyhtökauraa. Tämä ruoka-aines käristettiin alkuviikosta pannulla ja syötiin peruna-lanttu-porkkanamuusin kera, ja hyvin maistui. Ja tottahan toki Kassiseltakin kysyttiin samalla mielipidettä uudesta ravintohyödykkeestä.

Kassinen on suuresti pettynyt, kun ruoka ei ollutkaan hänelle. Jokin ällöttävä rehu vain.

Ai täältä voi kuitenkin ansaita raksuja jos on kuvassa nätisti?

Olen kaunis ja tyylikäs! 

Raksutarjoilu loppui ja Kassinen palaa arki-ilmeeseensä.

Seppo Kiljukaula

Seppo haluaa jakaa kauniin äänensä kanssanne. Ensimmäisellä videolla hän huutaa miettiessään, leikkisikö vai peseytyisikö vai mitä tekisi, ja toisella videolla hän huutaa syödessään (syö itse!).

Seppo siis oikeasti tuntuu huutavan ainakin 85 % valveillaoloajastaan. Joskus hiljaisesti, joskus jutustellen, joskus volyymit kaakossa. Hän tuntuu hätääntyvän yksinolosta, mikä on ymmärrettävää, sillä onhan hän ennen elänyt muiden kissojen ympäröimänä. Koti-ikäväkin on varmasti vielä valtaisa. Onneksi sentään arkuus on häipynyt ja henkilökunta kelpaa seuraksi ja leikittäjäksi. 

Tarkoitus onkin nyt leikittää Seppoa hyvin intensiivisesti, jotta hänen ylenmääräinen energiansa suuntautuisi huutamisen sijasta leikkimistoimintoihin. Vieraita aiotaan kutsua paljon, ja käyttää heitä leikittämiseen. Henkilökunta saisi näin vähän hengähdystaukoa ja Kassistakin voitaisiin huomioida paremmin. Lisäksi myös Feliway-suihketta on ostettu ja käytetään lievittämään Seppo-paran stressiä.

Toivottavasti huutointo aikanaan loppuu, kunhan Seppo kasvaa isommaksi ja tottuu nykyisiin elinoloihinsa.