Syliolio

Seppo koettaa kehittää yhä uusia tapoja olla sylissä.

Miksi ei silitä?

Henkilökunta koettaa kehittää yhä uusia kuvakulmia tuottaakseen edes hieman mielenkiintoisia blogitekstejä.

Yhteisnukkumista

Kassinen nukkuu mielellään vierassängyllä ja Seppo on nyt alkanut tunkea hänen viereensä. Seppo kehrää ja kellahtaa isompansa kylkeen ja esittää söpöä. Kassinen pesee häntä ja kaikki vaikuttaa johtavan suloiseen yhteisnukkumiseen.

Mutta voi! Yleensä Seppo ei kuitenkaan osaa olla nätisti, vaan Kassisen häntä tai korva tai jokin muu osa on liian houkutteleva leikkikalu. Hän ensin pesee ja sitten puree. Nukkumisen sijaan alkaa paini, mikä on Kassisen mielestä selvästi ärsyttävää.

Kokeillaanpas, osattaisko näin päin nukkua.

"Ei varmaan osata", Kassinen epäilee.

Hän pesee Seppoa ja käyttää vähän hampaitakin. Ennaltaehkäisyksi vain.

Ennaltaehkäisy toimi ja Seppo asettui nukkumaan. Ensimmäisen kerran ikinä! He nukkuivat lähekkäin noin pari tuntia henkilökunnan ihastellessa ja kuvaillessa tätä merkittävää tapahtumaa.

Rehellisyyden nimissä on kerrottava, että Kassinen ei kuitenkaan tainnut saada kunnolla unta Sepon nukkuessa hänen päällään ja asetelma vaihtui jossain vaiheessa tällaiseksi. Karvakontakti sentään pysyi! Jes!

Kassinen, suuri hiljainen

Kassinen ei ole koskaan ollut äänekäs kissaeläin. Karvanaaman eläessä hän oli hyvinkin hiljainen, ja vaikka yksin ollessaan hän jonkin verran laajensi äänirepertuaariaan, äännähdykset olivat edelleen satunnaisia ja harvinaisia. Kassisen hiljaisuus korostui entisestään henkilökunnan korvissa, kun möykkäävä Seppo saapui.

Ruokaa ja leikkiseuraa Kassinen hakee enimmäkseen puskemalla, jaloissa kiehnäämällä sekä strategisessa paikassa istumalla ja samalla intensiivisesti tuijottamalla, siinä missä Sepolle eriasteiset huutelut ovat ensimmäinen ja ainoa ratkaisu kaikkeen. Naukuminen tulee Kassiselle kyseeseen vain, kun hän haluaa jotain todella, todella paljon, eikä pönttö henkilökunta tunnu muuten tajuavan.

Kun Kassinen haluaa rapsutuksia, silityksiä tai yleensä huomiota, hän parkkeeraa henkilökunnan viereen ja alkaa puskea. Rapsutuksia saadessaan hän sitten kehrää hiljaa. Tämä äänenkäyttö selvästi voimistui, kun Kassinen sai olla Naaman poismenon jälkeen itsekseen.

Kun Kassinen on innostunut tai iloinen saattaa hän silloin tällöin pitää lyhytkestoista kurinaa. Tätäkin kyllä aika harvoin. Sähinää tai murinaa Kassisesta on irronnut vain muutama kerta, lähinnä koirille.

Kassisesta on kuvattu tämän blogin elinaikana monia videoita, mutta yhdessäkään hänen ei kuulla ääntelevän. Tämä ei ole mikään ihme, kun ottaa huomioon, kuinka harvinaista herkkua se on ja kuinka hiljaisella äänellä hän silloinkin tuo itseään julki. Mutta henkilökunta ei luovuttanut ja lopulta uurastus palkittiin. Seuraavassa videossa kuullaan Kassisen käkätystä pululle.

Tässä taas kuullaan Sepon kiroilua hänen ollessaan alakynnessä painiottelussa.

Kassispallon nousu ja laatikon tuho

Kaikki talouden kissojen lelupallot ovat helisevää ja kilisevää lajia, mikä on hieman ärsyttävää kuunneltavaa öisin. Siksipä Sepolle tuotettiin kassispallo, joka on pyöritelty Kassiselle tarpeettomaksi käyneistä karvoista.

Sepon mielestä kassispallo on erinomainen lelu, jota on mukava repiä, pyöritellä ja kantaa paikasta toiseen. Tämä ei tule mitenkään yllätyksenä, onhan paras leikkiin innostaja Kassinen itse. Kassista ja kassispalloa parempi olisi varmaan vain Kassisen häntä, jos sitä saisi irtoavana ja itsekseen kiemurtelevana mallina.

Kassiselle itselleen karvoineen ja häntineen ei kuulu kauhean hyvää, sillä hänen ihana laatikkonsa poistui keskuudestamme. Laatikko oli talouden paras mietiskelypaikka.

Ja hyvä areena painiotteluille.

Tuotti se kyllä harmiakin: Kassinen olisi halunnut nukkua sängyllä, mutta typerä Seppo tuli leikkimään laatikkoon ja näin häntä häiritsemään.

Rakas laatikko. Miksi muka piti heittää pois? No siksi että Kassinen oksensi siihen.

Painon ja puremisen hallintaa

Aikuisen leikatun kissan paino tuppaa herkästi nousemaan, jos siihen ei kiinnitä huomiota. Kassisen painoa on pyritty hallitsemaan punnitsemalla hänet kerran kuussa. Nyt henkilökunnalla on kokonaisen vuoden data käytössään (kuva 1). Tai ainakin melkein vuoden, sillä elokuussa punnitus taisi jäädä väliin. 

Kassisen paino on vaihdellut välillä 4,5 kg - 4,8 kg. Osa nopealtakin vaikuttavista vaihteluista menee henkilökunnan hieman epätarkan vaa'an piikkiin mutta osa selittyy ihan vain mahaan päätyneen ruoan määrällä. Naama-vainaan punnitustulokset esitetään vertailun vuoksi samassa kaaviossa, jolloin havaitaan Naaman painon laskeneen hänen viimeisinä kuukausinaan Kassisen painon samalla noustessa. Tämä selittyy sillä, että henkilökunta tarjoili kissoille totutun määrän ruokaa, mutta Naamalle ei maistunut entiseen malliin ja Kassinen sai sitten tyhjentää hänenkin lautasensa.

Kuva 1. Karvanaaman ja Kassisen painonvaihtelut.

Seppo on myös punnittu uudestaan ja hän painaa jo kaksi kiloa. (Tai oikeastaan vaaka ei epätarkkuuttaan osannut päättää, onko tulos 1,9 kg vai 2,1 kg, joten henkilökunta päätti painon.) Viikko saapumisensa jälkeen hän painoi n. 1,6 kg, joten muutos on merkittävä. Tätä vauhtia hän painaa kuukauden päästä jo puolet Kassisesta!

Kassinen demonstroi suuremman massan merkitystä painiottelussa.

Hän saa pidettyä Seppo aloillaan pelkästään etutassuillaan.

Litistyvä Seppo yrittää paeta tunkemalla kakkavarpaitaan Kassisen nenään.

Seppo on kehittänyt massan lisäksi myös harmillisen tavan pureskella asioita. Hän on järsinyt pahvilaatikoita, kirjojen kansia, olohuoneen rottinkiarkkua ja kissojen lelukoria, saaden kaikista irti erikokoisia palasia. Henkilökunta toivoo, että tämä johtuu hampaiden vaihtumisen alkamisesta eikä synnynnäisestä ja ikuisesta ääliöydestä.

Ei-toivottujen asioiden tuhoamisen hillitsemiseksi on Sepolle ostettu puruluita! 

Hau Hau Championin kanapurutikut sopivat kohderyhmänsä pienten ja keskikokoisten koirien lisäksi myös Sepoille. Tikku on naudanvuotaa, jonka ympärille on kääritty kuivattua kanaa.

Hyvältä tuoksuu.

Tikut ostettiin viikonloppuna, ja yhden tikun kaluamiseen kuvassa olevan näköiseksi meni Sepolta kaksi päivää.

Kassinen ei halua järsiä mutta tulee silti paheksumaan moista koiraimitaatiota. 

Mistä näitä koiria oikein tulee?

Miksi meidät on tänne näin epäreilusti vangittu?

Haluaisin pois täältä. Päästäisitkö?

Keittiöstä löytyi yllätys, ranskanbuldoggi Aischa! Kassinen ei halunnut tulla olohuoneen ovensuuta lähemmäksi mutta Seppo suuntasi tuttuun tapaansa tulta päin. 

Ensin oli hyvä tarkkailla kauempaa.

Aischa on tottunut kissoihin ja oli hyvin kiinnostunut. Sepon hermot kuitenkin pettivät tiiviin tuijotuksen edessä ja hän palasi olohuoneeseen joksikin aikaa.

Vieraan väsähdettyä touhuamiseen Seppo lähestyi taas. 

Sitten syötiin vuorotellen kissanraksuja ja ajanvietto lähekkäin oli mukavaa. Tarjoilun loputtua Aischa kuitenkin halusi leikkiä Sepon kanssa ja alkoi juosta ympäri tuolia, ja sai lopulta tassusta nenilleen. Onneksi hän osasi suhtautua läppäisyyn ymmärtäväisesti ja rauhoittui, ja vierailusta ei jäänyt traumoja kummallekaan osapuolelle.

Kahdesta viimeisestä kuvasta kiitos Marille. Tulkaa pian uudestaan!

Piikitetyt

Kassinen ja Seppo kävivät perjantaina eläinlääkärissä rokotettavina. Henkilökunta ehti jännittää reissua jo monta päivää etukäteen, koska tuntee hyvin Kassisen kyvyttömyyden matkustaa. Paikaksi valikoituikin kunnaneläinlääkäri, joka on vain noin viiden minuutin matkan päässä. Kyyti sinne saatiin herra Pablon henkilökunnalta, ja Pablo oli tietenkin mukana tarjoamassa Kassiselle ja Sepolle henkistä tukea. 

Kassisen kopassa on alla sanomalehtiä ja rikkinäiset farkut, ettei mitään korvaamatonta vain sotkeudu kakkaan, jos huonosti käy. Sepon pikkukopassa on mukavat pehmikkeet. 

Epäreilua! Kassinen menisi mieluummin tähän pehmoisempaan.

Kissat saatiin kantokoppiinsa ilman sen suurempaa numeroa ja uloskin päästiin ihan nätisti. Autoon laitettaessa Kassinen kuitenkin alkoi maukua tauotta ja taisi melkein heti kakkia koppaansa. Voi Kassis-raukka! Peräkontissa istuva herra Pablo vastasi Kassisen hätäiseen itkemiseen ininällä ja pienellä ulinalla. Seppo kaivautui pehmikkeiden alle piiloon.

Rattoisa matka oli onneksi lyhyt.

Eläinlääkärissä kissat pääsivät etuajassa sisään toimenpidehuoneeseen (taidettiin ohittaa muutama koira, hähää). Lääkäri tuli nopeasti perässä ja oli tuttuun tapaansa niin ronskin tehokas että herkempiä hirvittää: Sepon koppa pöydälle, kannen raotus ja rokotus sisään suunnilleen jonnekin takamuksen tietämille, kansi kiinni, Seppo alas ja Kassisen koppa pöydälle, ovi auki ja piikki kohti lihaa, taisi osua vähän enemmän kylki- kuin takapuolelle mutta mitäs pienistä, ovi kiinni ja kissat ulos huoneesta. 

Kunnaneläinlääkäri oli hyvä valinta, sillä tällaisissa rutiinijutuissa nopeus on ainakin Kassisen kanssa tärkeämpää kuin eläinlääkärin "kissaystävällisyys." Lääkärin tutustuminen kissaan ennen operaatiota on hyvä juttu, jos pidempään täytyy ronkkimista sietää, mutta turhapa Kassista olisi stressata kopasta ulosvetämisellä ja lähikontaktilla uuden pelottavanhajuisen ihmisen kanssa, kun homma hoituu näinkin.

Komppania oli taas kotona puoli tuntia lähdön jälkeen. Kassinen oli niin iloinen, että hän meni heti tervehtimään kotiin jäänyttä henkilökunnan puolikasta, kiehnäämään jaloissa ja sanomaan "kurr." Seppokaan ei näyttänyt kärsineen matkasta. 

Reissun jälkeen nukutti makeasti. Toiset nukkuvat mieluummin sylissä...

...ja toiset pitävät omaa rauhaa parempana vaihtoehtona. 

Kiitos lääkärikyydistä Sanna. :)