Kissakirjallisuutta

Henkilökunnalla on yllättäen paljon kissa-aiheista kirjallisuutta. Kyllä siihen kannattaa paneutua yhden blogitekstin verran.

Parhaat ensin, suositellaan! Kissan käyttäytyminen, mitä kissan päässä liikkuu ja miten kissan päänsisällön voi pistää lisäliikkumaan. Aktivointikirjan avulla Kassista on koulutettu hämmästyttäviin taidonnäytteisiin. Ja ehkä Seppokin oppii joskus jotain.

Vanhoja, vanhoja, vanhoja kirjoja. Kissan ensiapu on vuodelta 1984.

Vähän isompia opuksia, mutta eivät nämäkään ihan eilisiä.  

Valtavan suuria, kauniita kuvakirjoja. Näitä täytyisi pitää pysyvästi näytillä sohvapöydällä, että niitä voisi silloin tällöin lehteillä. Jos vain olisi hieman isompi sohvapöytä. Tai edes se sohva.

Pieniä kirjoja, hauskoja juttuja ja osuvia mietelmiä.

Vähän isompia hauskoja juttuja. Kas, kissa -sarjakuva on oikein mainio, kuten myös Saippuaa, jossa valitettavasti kaikki jutut eivät kyllä sisällä kissaa. 

Sekalainen kokoelma, joka vahingossa jäi edeltävistä kuvista. Pienin on paras, vaikka sivujen kääntämiseen eivät mitkään nakkisormet sovellu. Sinikantinen on taidekirja, ihan mielenkiintoinen.

Kirjoja oli yhteensä yhdeksäntoista. Järkyttävää. Mistä näitä oikein tulee?

Löytyykö lukijoilta samoja opuksia?

Taltutus

Henkilökunta koetti kuvata Kassista, joka torkkui limppuna sängyllä. Eipä ehtinyt. Seppo juoksi salamana paikalle ja kiipesi Kassisen päälle riekkumaan.

Kassinen ei oikein innostunut ja pudotti hänet niskastaan sen suuremmitta seremonioitta. 

Seppo kellistettiin ja taltutettiin muutamalla nopealla liikkeellä. Siitäs sai!

Kertokaas nyt vielä, miksi tuo asuu täällä. En minä olisi ainakaan kaivannut.

Leivonta-apu

Henkilökunnan toisella puoliskolla oli syntymäpäivä kuun alussa ja kissat auttoivat tarjottavan kokkaamisessa. Lähietäisyydeltä, tietenkin. Pahoittelut kaikille, jotka söivät täällä banoffeeta...

Kassinen auttoi arvioimaan keksimurupohjan materiaalien määrää. Enemmän pitäisi ehkä olla.

Seppo tuli tekemään jonkinlaista lähi-lisäarviota nenällään.

Karamelisoitu kondensoitu maitokin esiteltiin laaduntarkastaja Sepposelle, sillä hän luulee jokaisen avatun tölkin sisältävän kissanruokaa ja aloittaa ruokahuutokehräysnälkäseremoniat. Tarkastaja Kassinen tietää paremmin ja menetti jo mielenkiintonsa.

Puolivälissä herkun valmistusprosessia henkilökunta joutui lahjaansa mukaillen toteamaan, että apua saatiin jo tarpeeksi kiitos riittää nyt voisi Seppo jo mennä nukkumaan jooko mee pois. 

Satsuma

Kassinen ja Seppo eivät pidä sitrushedelmistä. Varsinkin kuorimisessa ympäristöön leviävät aromit ovat inhottavia. Kassinen sietää niitä kohtuullisesti, mutta Sepon mielestä ne ovat kertakaikkisen ällöttäviä.

Henkilökunta söi satsuman ja Kassinen löysi itselleen lelun. Ikioman, kerrankin. Seppo kun ei missään nimessä halua koskea siihen.

Kassinen täppäilee kuorensuikaletta varovasti. Se on hänenkin mielestään vähän inhottava, mutta kuitenkin niin kovin kiehtova.

Leikki ei ole mitenkään rajua, mutta jännittävää kyllä. Seppo tuijottaa moista ajanvietettä järkyttyneenä.

Henkilökunta käyttää joskus hyödyksi Sepon inhoa, ja jättää kokonaisia sitrushedelmiä tai niiden kuoria paikkoihin, joihin Sepon ei haluta menevän. Uusimpana nyt esimerkiksi olohuoneen oven päälle, johon Seppo on nyt kiinnittänyt epätervettä huomiota.

Toisaalta tarpeeksi kuivuttuaan kuoret alkavat olla Sepon pienessä mielessä vähemmän ällöttäviä. Pala kuivaa satsumankuorta lojui Kassisen leikin jälkeen lattialla ja Seppo alkoi yllättäen sillä puuhailla ja lopulta äityi sitä mutustelemaan. Vähemmän yllättäen kuori olikin edelleen hirvittävän makuinen, Seppo alkoi pikaisesti pyyhkiä suutaan molemmilla käpälillä ja kaikkosi lopulta paikalta. Toivottavasti hän oppi tästä jotain. 

Henkilökunta tosin ei ole kovin toiveikas asian suhteen.

Oman elämänsä Tarzan

Seppo on lopultakin kasvanut niin isoksi, että yltää loikata kirjahyllyjen päälle.

Siellä aukenee uusia mahdollisuuksia. Kuten esimerkiksi jokin tällainen kalajuttu.

 To boldly go where no man has gone before.

Täällä ei ole Kassinenkaan koskaan ollut.

Tie päättyy, mutta onneksi Seppo osasi kääntyä nätisti. Prosessissa hän bongasi oman häntänsä lasin läpi ja yritti metsästää sitä. Koska hän on nero. Henkilökunta seurasi vaarallisen näköistä touhua kauhuissaan.

Turvallista alastuloa pitäisi vielä harjoitella: Seppo on sekä hypännyt suoraan lattialle että vahingossa tipahtanut.

Tämä näyttää jo paremmalta, alla on työpöytä. 

Suuren yleisön Allekirjoittaneen äidin pyynnöstä yritämme päivittää nyt joka päivä. Vähän niinkuin jonkin sortin joulukalenteri.

Nuoren Kassisen kärsimykset

Kassinen katsastaa valtakuntaansa.

Tai koettaa katsastaa, kun tuo yksi taas häiritsee.

Sinne meni.

Heti alkoi härkkiminen, Kassinen arvasi tämän.

Anna mun kaikki kestää.

Miksi aina minä?

Siellä se nyt on.

Erinomaisen typerä.

Kalteva torni

Eteiseen on pinottu tarjolle kahden laatikon kokoinen leikkipaikka, ja kerrankin Kassinen saa leikkiä rauhassa, ypöyksin. Ihanaa!

Hän mahtuu hienosti sisään pienestäkin aukosta. Ei tee tiukkaakaan.

Mutta voi, typerä Seppo ilmiintyy paikalle ihmettelemään, mitä täällä on meneillään.

Hänen mielestään laatikossa on sitä rattoisampaa, mitä enemmän kissoja siellä on. 

Kassinen pursui ulos järkyttyneenä.

Hän ei saa koskaan olla rauhassa.