Lamppusilmä

Viimeisiä kuvia edellisestä asunnosta: Seppo makoilemassa lattialla silmät suurina.

Aurinkoisella säällä punainen matto saa hänen silmänsä näyttämään kullankarvaisilta.

Hohtavan efektin takia tämä postaus sai melkein otsikon "Silmä on ruumiin lamppu."

Mutta sitten henkilökunta muisti, että sillä taitaakin olla jotain tekemistä jonkin uskonnon kanssa.

Ei se sitten sovi otsikoksi, sillä raamatunlauseiden merkityksiä googlailevat rippikoululaiset eivät ole blogin kohderyhmää. Pettyisivät tänne tullessaan, raukat.

Kuvakulma

Henkilökunta yrittää pitää blogia mielenkiintoisena vaihtelevalla valokuvauksella. Kuva ajalta em., ennen muuttoa.

Lihashotti, maailman huonoin idea

Kassinen ja Seppo joutuvat silloin tällöin kärsimään ruokailun vaikeutuksesta. Murkina ei tipukaan lautaselle vaan on hankalasti jossain typerässä labyrintissä, josta se on työllä ja tuskalla ongittava. Henkilökunnan mielestä tällaista aktivointia pitäisi harjoittaa mahdollisimman usein, ainakin tähänastista useammin.

Taloudessa on kuitenkin vain yksi aktivoiva ruokakuppi, tai ahmimisenestokuppi, ja kahden kissan ruokkiminen siitä on välillä vaikeaa. Seppo nimittäin ei enää tungekaan syömään omaa osuuttaan samalla tarmolla kuin pienempänä, vaan vetäytyy taka-alalle Kassisen ahtaessa ruokaa naamaansa. Hän saattaa jopa jäädä kokonaan ilman, jos henkilökunta ei vahdi heidän syömisiään.

Uutena ideana kokeiltiin pienen broilerinsydänannoksen jakamista kahtia: toiselle ruoka aktivointikupista, toiselle shottilaseista. Ne ovat pieniä ja kapeita, paksulasisia ja käpälöintiä kestäviä sekä tarpeeksi korkeita, että lihaa ei voi vain onkia kielellä ylös. Lisäksi laseilla ei ole ollut muutakaan käyttöä...

Kylläpä laseista tarjoiltu osuus näyttää houkuttelevalta!

Kassinen valitsi tutumman ruokakupin.

Hän teki fiksun valinnan ja pääsi heti syömään. Seppo jäi tuijottamaan hänen ruokailuaan eikä edes yritä mitään omien minikuppiensa kanssa.

Kassisen jo lopetettua syömisen alkoi Sepon työ. Hän ei osannut ollenkaan suhtautua shottilaseihin, joten häntä rohkaistiin raksuilla tekemään edes jotakin.

Lihan onkiminen pystyssä olevasta lasista ei tuntunut onnistuvan, joten ne kaadettiin kumoon.

Se ei auttanut.

Entä olisiko ylösalaisin oleva lasi jollain tavalla helpompi kohde?

No ei ollut. Seppo työnteli lasia nenällään ja nuoli lihan jättämän nestevanan. Surkeaa!

Lopulta henkilökunta heltyi ja tarjoili Sepolle lihat lattialta. Hän oli siitä hyvin iloinen.

Lihashotti oli siis odottamattoman hankala pulma! Ehkä kokeilemme joskus uudelleen. Tai ehkä viemme shottilasit kierrätyskeskukseen ja unohdamme koko jutun.

Uusi rappukäytävä

Seppo on nyt kertaalleen käynyt rappukäytävässä valjastelemassa.

Hän liikkui hyvin rohkeasti oudossa ympäristössä.

Rappukäytävä on paljon hiljaisempi kuin edellisessä asunnossa oli. Ehkä tiukan kierteinen rakenne imee ääntä ja estää kaikuja kerroksesta toiseen.

Tällä retkellä Seppo jaksoi edetä yhden kerroksen verran alaspäin eli kolmanteen kerrokseen. Ulko-ovelle on vielä pitkä matka. Ehkä joskus kokeilemme hissiä.

Kassinenkin on usein olevinaan menossa tähän uuteen, vähemmän kaikuvaan ja vähemmän pelottavaan käytävään (muttei sitten haluakaan mennä, kun hänelle näytetään valjaita).

Kassistalja

Joillakin ihmisillä on sisustuselementteinä lehmännahkoja tai lampaantaljoja.

Täällä esiintyy satunnaisesti Kassistalja.

Vertaansa vailla oleva sisustuselementti, tässä heitettynä huolettomasti tuolia koristamaan.

Valitettavasti Kassistalja ei kestä käyttöä ja päälle istumista paheksutaan.

Luontohetki

Kaksi huonetta ja keittiön käsittävän pienen ekosysteemin paikallinen eläinkunta on mennyt päivälevolle säästääkseen energiaa ja selviytyäkseen seuraavaan ruoka-aikaan.

Kassinen (Cassius typeryys maximus) on ylempänä eliönä asettautunut tyynylle.

Hänen mielestään luontokuvaus saisi olla katoava taiteenlaji.

Alempi eliö Seppo (Seppous idioticus minutus) yllätettiin imeskelemästä omaa häntäänsä.

Uhkaavan luontokuvaajan havaitessaan hän kierähtää ylösalaisin. Käyttäytymisen tarkoitus on vielä tieteelle epäselvä, mutta sen arvellaan olevan jonkinlainen puolustusreaktio.

Kierähtämisen perimmäisen syyn selvittäminen vaatii vielä laajoja tutkimuksia. Alustavasti Sepon arvellaan joko I. esittävän kuollutta, II. esittävän kerällä olevaa käärmettä tai III. yrittävän maastoutua paljastamalla suuremman osan vatsapuolen valkoisesta suojavärityksestä. On kuitenkin tutkittava myös sitä mahdollisuutta, että hän yrittää kerätä söpöyspisteitä.

Oven sulkeminen I

Kassinen on harjoitellut heinäkuun lopusta asti uutta temppua: oven sulkemista. Idea on taas peräisin Kertulta, jonka blogissa on myös hyvät toteutusohjeet, joita vähän sovellettiin kissaa ajatellen.

Temppua opetellaan kohdetyöskentelyn kautta. Ensin Kassinen opetettiin koskettamaan pientä pahvineliötä, ja sen avulla hänet saadaan (toivottavasti, teoriassa) koskemaan muitakin asioita.

Ennen koskemista kohde pitäisi löytää...

Pahvineliön koskeminen opetettiin tassun antamisen kautta. Henkilökunta pyysi kättelyä kohde keskellä kämmentä, ja sitten hiljalleen hivutti sitä sormiotteeseen ja siitä lattialle. Lattialla olevasta kohteesta käsi irrotettiin varovasti, sentti sentiltä, jolloin Kassisella oli suuria ongelmia, sillä hän vähän väliä yritti saada palkkaa koskemalla kättä kohteen sijasta.

Niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana.

Käden häivyttämistä opeteltiin varmaan kuukauden päivät. Henkilökunta alkoi olla jo epätoivon partaalla, sillä temppu on ihmisnäkökulmasta ei-niin-kovin-vaikea. Onneksi Kassisen temppuilua katsoneet vieraat osasivat kannustaa, että lisää treeniä vaan, onnistuu se joskus. Ja onnistuihan se. 

Tästä napista saa herkkuja.

Kassisella muuten on temppuilussa vahva ihmisfokus, tyyliin "tuossa on herkkuautomaattini, miksi katsoisin muualle tai koskisin mitään muuta", mikä ehkä vaikeutti käden häivyttämistä. Seppo puolestaan on oppinut ja osaa yleistää sen idean, että myös ympäristön esineillä voi saada palkkaa. 

Lattialla olevaa pahvineliötä alettiin siirrellä ympäriinsä, mikä oli myös hieman vaikeaa. Kassisen ja henkilökunnan välissä olevaa kohdetta on helppo taputella, sivulla olevaa ei. Kassinen myöskään ei halua liikkua: jos hän on parkkeerannut itsensä johonkin, hän ei nouse yltääkseen kauemmas siirretylle kohteelle vaan lähinnä kurkottelee puolivillaisesti sitä kohti. 

Tällä hetkellä temppu on siinä vaiheessa, että kohteen voi teipata kiinni kaapinoveen ja Kassinen osaa koskea sitä. Allaolevalla videolla (1 min 20 s) esitellään temppua kolmessa eri vaiheessa: ensimmäisessä pätkässä Kassinen koskee kädessä olevaa kohdetta (ja välillä kättä), toisessa lattialla olevaa ja kolmannessa kaapin oveen teipattua.

Seuraavassa vaiheessa ovea raotetaan ja Kassiselta odotetaan vähän enemmän voimaa tassutökkäyksiin, että ovi alkaa liikkua. Uuden kodin keittiönkaapeissa on muuten paremmat ovet kuin edellisessä, sillä täällä ovet sulkeutuvat hiljaisesti, ilman kovia ääniä. Se tästä harjoittelusta vielä puuttuisi, että Kassinen säikähtäisi jotain kolahdusta!

Suljetussa ovessa olevan kohteen kosketus sujuu melko hyvin.