Kaksi vuotta Kassista

Kassisen ja Sepon taloudessa on useampi juhlapäivä näin syksyn tullen. Syyskuussa oli Sepon saapumisen vuosipäivä ja tällä kertaa on Kassisen vuoro juhlia. Hänen saapumisestaan tuli eilen kuluneeksi tasan kaksi vuotta!

Vuosipäivää juhlistettiin aamiaisella kanankaulatarjoilulla ja päivällä puklaamalla karvapallo-kaularustokombo suoraan sängyn valkoisen päiväpeitteen päälle. 

Kiitos Kassinen näistä kauniista hetkistä!

Juhlallinen yhteispotretti. 

Kassinen katuu elämänvalintojaan: "Olisinpa muuttanut muualle."

Kauneutta ja päärynää

Täti Kassinen ihailee kuvajaistaan ikkunasta.

Hän on Seppoa kauniimpi, joskaan ei enää suurempi.

Seppo on päärynänmuotoinen.

Hän ei kauneudella juhli, mutta onneksi hänen ei tarvitsekaan. Huvittavuutta riittää.

Kynsien leikkaus

Kassiselta ja Sepolta leikataan kynsiä epäsäännöllisen säännöllisesti henkilövahinkojen välttämiseksi. Tylsemmillä kynsillä on myös mukavampi temppuilla, kun tassunantaja ei piikitä herkunantajaa kämmeneen.

Sepolta leikataan kynnet ns. torkkumetodilla: uneliaana nuokkuvan kissan luokse hiivitään ninjamaisesti ja aletaan kaivella tassuja esiin. Tärkeää on hitaus ja hiljainen juttelu sekä rauhoittava silittely sopivin väliajoin. Seppo sietää kynsihoitoja jo kiitettävän hyvin ja useimmiten häneltä saa käsiteltyä kaikki tassut yhdellä kertaa, siinä missä aiemmin hän ärsyyntyi ja lähti pois muutaman nipsaisun jälkeen. Kehitystä!  

Kassiselta ei torkkumetodilla koskaan saanut leikattua kaikkia kynsiä kerralla, sillä hän on Seppoa herkempi muuttamaan muualle kohdatessaan jotain epämiellyttävää. Hänen kanssaan siirryttiinkin tempputyyliseen leikkausmetodiin, eli hän saa palkkaa, jos vain jaksaa istua pöydällä ja antaa henkilökunnan työskennellä.

Kassisesta operaatio ei ole näinkään erityisen mukava, sillä varpaita joutuu litistelemään kynsien saamiseksi esiin. Hän kuitenkin sietää sen kiltisti, protestoiden lähinnä nykimällä tassuaan ja nuolemalla manikyristin kättä. Jokaisen kynnen jälkeen on sentään tiedossa herkullinen pieni raksu!

Seuraavassa videossa (1 min 30 s) Kassinen näyttää, miten homma nykyään sujuu. Videon äänet eivät muuten jostain syystä toimi, puheen sijaan kuuluu vain kohinaa. Onkohan kuvaajalla ollut sormi jonkin oleellisen osan päällä...

Parvekkeella

Uudessa kodissa on iso parveke, jossa Seppo on muutaman kerran vieraillut.

Hän pitää parvekkeesta, erityisesti sinne varisseista lehdistä ja risuista, ja tutkii aina ympäristöään ylen touhukkaasti.

Niin touhukkaasti, että yksikään kuva ei onnistunut.

Kassinenkin pitäisi parvekkeesta.

Voi, hän suorastaan rakastaisi parveketta!

Hän kuitenkin pysähtyy kynnykselle, sillä henkilökunta on varannut valjaat aivan oven ulkopuolelle. Niitä hän ei halua ylleen, ei edes vaikka varattuna olisivat ne paremmat, vaaleanpunaiset valjaat (siksi Sepolla on näissä kuvissa yllään verkkokankainen asu).

Kassinen on sopeutuvaa sorttia ja tyytyy tarkkailemaan ulkomaailmaa hieman kauempaa.

Hän ei ole ulkona, eli häntä ei varmasti voida pukea!

Nautinto olisi täydellinen, jos Seppo ei leikkisi taustalla jollain typerällä pienellä risulla.

Ihmeparantuminen

Seppo koki pikaisen parantumisen ja mahavaivat hävisivät heti edellisen blogipostauksen jälkeen. Ihanaa! 

Kotihoito ja kana riittivät avuksi, joten erikoisruokavalioon ei onneksi tarvinnut turvautua.

Täällä on siis palattu arkeen: tässä Seppo tähdittää kohtausta päivittäin esitettävästä tragediasta "Nälkäkuolema ruokakaapin oven edessä."

Näytelmä on tehokkaimmillaan, jos siinä on kaksi esiintyjää, mutta myös monologinomaisilla jaksoilla voi olla haluttua vaikutusta.

Kassinen nälkiintyy, kärsii ja kärvistelee vakuuttavasti yksinkin.

Aamun mössö saisi jo ilmestyä.

Mahavaiva-Seppo

Sepolla on mahavaivoja. Niitähän hänellä oli myös viime vuonna tähän samaan aikaan. Ja vielä samanlaisia mahavaivoja: kakka on todella, todella löysää ja sitä tulee aivan liian usein. Vaivaa on kestänyt nyt nelisen päivää.

Voi Seppo-raukkaa!

Onneksi hän on aikuistunut eikä kävele kakkaan joka ainoa kerta kuten edellisen episodin aikana. 

Seppo on myös oksentanut kerran, ja sen jälkeen lähinnä yökkäili tarjotulle perusruoalle. Kypsennetty kana kuitenkin kelpasi hyvin, joten ehkä häntä täytyy nyt ruokkia väliaikaisesti sillä. Sehän voisi auttaa mahaankin. Tähän mennessä Seppo on siis saanut tavallista märkäruokaa pieninä annoksina sekä vähän raksuja, ja hoitona ovat olleet maitohappobakteerit ja Avital Flora -tabletit, joiden pitäisi tukea suoliston toimintaa. 

Jos mahavaiva ei keitetyllä kanalla ja kotihoidolla ala pian paranemaan, täytyy seuraavaksi kokeilla sen aiemmin selättänyttä konstia. Royal Canin Veterinary -sarjan Gastro Intestinal -raksut auttoivat edelliskerralla ihmeellisesti, vaikka henkilökunta ei niihin oikein uskonutkaan. 

Pitänee käydä eläinlääkärissä ostoksilla.

Mahavaivoistaan huolimatta Seppo syö, leikkii ja härkkii. 

Itku-Seppo

Seppo itkee, kun hänellä on tylsää. Hänellä on tylsää melko usein. Henkilökunta pitää itkuääntä pääasiassa huvittavana, mutta suurina annoksina kuultuna se on hieman ärsyttävä.

Henkilökunta vastaa usein Sepon itkuun juttelulla. Joskus se hiljentää hänet, mutta joskus hän vastaa vähän. Olisi hauskaa, jos hän oppisi vielä keskustelemaan pidemmän kaavan mukaan. 

Seuraavalle videolle saatiin salakuvattua Sepon (epätavallisen lyhytkestoista) itkua, kun hän yrittää etsiä keittiöstä jotain mielenkiintoista härkittävää. Valitettavasti allekirjoittanut ei osannut pitää suutaan kiinni: katselijat älkää säikähtäkö puhetta.