Kiipeilypuu keittiössä

Edellisessä postauksessa, henkilökunnan kerjätessä lisäehdotuksia hännänimeskelyhommaan, Tassulinnan emäntä mietti, että Sepon suosiman huonekalun voisi kokeilla siirtää pois keittiöstä. Henkilökunta teki työtä käskettyä ja vaihtoi sen paikkaa olohuoneessa sijainneen kiipeilypuun kanssa. Voisiko se olla näin helppoa?

Vaihto huoneesta toiseen sai puun näyttämään aivan uudelta ja jännittävältä kapistukselta Kassisen ja Sepon silmissä.

Seppo pääsee yläpesään melko helposti, Kassinen ei.

Hän siis joutuu tyytymään muihin tasoihin, mutta onneksi niistäkin näkee hyvin ulos.

Vastasiirretty puu sai aikaan pienet riehaantumiset.

Kassinen intoutui metsästämään Seppoa.

Seppo pakeni...

...mutta palasi pian uudella innolla.

Kassisen ilme kertoo kaiken tarpeellisen.

Oliko vaihto sitten ihmelääke? No ei. Kiipeilypuun toiseksi ylimmäinen taso sopii Sepon mielestä erinomaisesti hännänimeskelyyn. Mutta ehkä tämä tästä.

Parasta elämässä on oma häntä.

Häntäpäivitystä

Henkilökunta on kohta puoli vuotta miettinyt, mitä tehdä Sepon hännänimeskelyn kanssa. Siitä päivitettiin maaliskuussa, kun käytös oli satunnaista. Valitettavasti huolestunut henkilökunta alkoi tällöin kiinnittää käytökseen ja Seppoon enemmän huomiota, jolloin imeskely tietenkin lisääntyi. 

Himputti.

Tämä on sitten aika pitkä teksti.

Voi ei...

Hännänimeskely oli pahimmillaan huhti-toukokuussa, ja siinä oli havaittavissa selviä säännönmukaisuuksia. Henkilökunta yritti analysoida tiilannetta parhaansa mukaan.

- Käytöstä esiintyy pääasiassa keittiössä, aamuisin kolmen  ja viiden välillä, kun henkilökunta (allekirjoittanut) istui juomassa aamukahvia.
- Käytöstä esiintyy pääasiassa keittiön kissahuonekalun päällä, henkilökunnan suorassa näkökentässä
- Käytöstä edeltää (15-5 min) esimerkiksi kaapinovien availu, tavaroiden pudottelu keittiön tasoilta, huutelu olohuoneessa/eteisessä, sallituilla leluilla yksin leikkiminen ja/tai henkilökunnan pyytäminen leikkiin (ei toimi, kahvinjuonti kesken)
- Käytöstä edeltää (5-1 min) huonekalun päälle hyppääminen ja verhojen raapiminen/heiluttelu.
- Käytöstä edeltää (välittömästi) se, että Seppo istuu huonekalulla, katselee ympärilleen, bongaa oman häntänsä ja pyörii ympäri kerran tai pari sen perässä. Hän istuu taas ja käpälöi häntäänsä, ja nostaa sen tassullaan nuoltavaksi muutaman lipaisun ajaksi. 
- Itse hännänimeskely koostuu sitä, että hän ottaa hieman nuoleskellun hännänpään poskihampaidensa väliin imeskeltäväksi/kaluttavaksi, kuolaa sen märäksi ja lopulta nuolee kuolasta puhtaaksi. Tämän jälkeen häntä unohtuu.

Hännänimeskely siis liittyi aika selvästi huomionhakuun ja tylsyyteen, ehkä osittain myös nälkään (aamupalaa ei vielä tullut). Käytös tuntuu itsessäänkin olevan palkitsevaa (häntä leluna?), sillä miksi muuten hän olisi sitä alunperin aloittanutkaan, mutta se lisääntyi vasta henkilökunnan huomion myötä. Ja lisääntyi ja lisääntyi melkein järkyttäviin mittoihin, sillä fiksuna tyyppinä Seppo tajusi, että hänellä on vain voitettavaa: jos käytöksestä ohjataan pois/kielletään = huomiota, ja jos ei kielletä = kivaa.

Henkilökunta pyrki kirjaamaan huhtikuussa ylös häntäkäyttäytymistä pahimmillaan: tässä viikon kellonajat, mikä hännänimeskely-yritystä edelsi ja miten henkilökunta yritti sitä lopettaa. Kamalaa luettavaa!

15.4. klo 03:00 Ensin verhot, sitten häntä. Lopetti kun alettiin tehdä vähän temppuja. Klo 03:20 ensin verhot, sitten häntä, lopetti kun nostettiin alas huonekalulta ja laitettiin pyyhkeeseen muutama raksu etsittäväksi. Klo 3:25-4:00 4 krt ensin verhot, sitten häntä, sitten poistettu huonekalulta. Ei nimittäin yleensä imeskele, jos ei saa olla huonekalulla ihmisen silmien alla.

16.4. klo 04:30-05:00 3 krt ensin verhot, sitten häntä, lopetti kun nostettiin pois huonekalulta ja leikittiin.

17.4. klo 04:40 ensin verhot, sitten häntä, lopetti kun pyydettiin. Vähän myöhemmin ensin verhot, sitten häntä, lopetti kun laitettiin raksuja purkkeihin kaiveltavaksi.

18.4. klo 04:00-05:00 ensin verhot, sitten häntä. Kolme kertaa yritti, lopetti kaksi kertaa (hetkeksi) pyydettäessä ja lopullisesti sitten, kun samaan aikaan huonekalulla ollut Kassinen ärsyyntyi ja ajoi hänet alas. Päivällä oli imeksinyt häntäänsä olohuoneessa, kun henkilökunnan ei-allekirjoittanut osapuoli ei ollut leikittänyt Sepon sitä halutessa.

19.4. klo 04:15 2 krt ensin verhot, sitten häntä.

20.4. 03:45 ensin verhot, sitten häntä, poistettiin huonekalulta ja sitten leikki Kassisen kanssa. Vähän ajan päästä kokeili uudelleen, ensin verhot, sitten häntä, kielto auttoi.

21.4. nukkui yönsä vaatekaapissa ja tuli sieltä häntä imeksittynä.

Tähän väliin pari videota (hännänimeskelytilanne 50 s ja loppukuivausvaihe 15 s). Ei näytä hyvältä! Ensimmäisellä videolla näkyy alkupyöriminen, hännäjahtaus, ensimmäiset lipaisut ja se, miten Seppo katsoo henkilökuntaa päin kesken kaiken, ennen kuin siirtyy eteenpäin prosessissa. Loppukuivausvaihe on vain kuolasta märän hännänpään nuolemista, eikä lainkaan "maanista" samalla tavalla kuin itse hännänimeskelytilanne - itse asiassa Sepolle käy hyvin myös se, että henkilökunta kuivaa kuolahännän vaikka talouspaperilla, jolloin hän ei itse nuole sitä lainkaan.

Ja miten Sepon hännänimeskely sitten on maalis-huhtikuun jälkeen jatkunut? Tilanne parantui, onneksi! Henkilökunta mietti vaihtoehtoja tilanteeseen (kiitos edellisen blogipostauksen kommentoijat, Aadan emäntä ja muut) ja keksi ainakin seuraavia

1. Imeskelyn jättäminen huomiotta. Käytös usein sammuu, mikäli se ei johda haluttuun lopputulokseen. Tässä sitä ei kuitenkaan uskaltanut käyttää, sillä imeskely oli jo itsessään palkitsevaa, ja lisäksi jo niin vakiintunut tapa, että se todennäköisesti olisi kuitenkin jatkunut. 
2. Muun aktiviteetin tarjoaminen. Toimi erittäin hyvin, jos aktiviteettia  tarjottiin tarpeeksi, mutta liian lyhyt aktivointi auttoi vain hetkeksi ja hännän pariin palattiin myöhemmin. 
3. Kieltäminen. Sepolle "ei" tarkoittaa lähinnä "lopeta mitä olet tekemässä", silloin kun se toimii. Tosin samalla tavalla tuntuu toimivan mikä tahansa muu sana, kun sen vain sanoo tarpeeksi painokkaasti... Toimi joskus ja katkaisi käytöksen lyhyeksi ajaksi (muutama sekunti-minuutti), mutta vain harvoin oli lopullinen ratkaisu. 
4. Sepon poistaminen huonekalulta sen suuremmitta seremonioitta. Joskus toimi mutta usein vain antoi hänelle tilaisuuden esimerkiksi mennä olohuoneeseen ja juosta sitten täysillä keittiöön ja hypätä taas ylös. Hänen mielestään kyseessä oli niin hyvä leikki, että sitä saattoi leikkiä vaikka kymmenen kertaa aamussa.
5. Paremmista, rauhallisemmista huomionhakutavoista kehuminen ja huomion antaminen niistä. Eli lähinnä siitä, että hän tulee kierimään selälleen keittiön lattialle: kehuja ja silityksiä tulee. Tämä vaati tietenkin sen, että Seppo ensin itse tarjosi käytöstä, mitä ei tapahtunut samoina aamuina kuin hännänimeskelyä. Häntäkäytös liittyy enemmän "tekemishuomion" hakemiseen (haluan huomiota koska minulla on tylsää), ja lattialla kieriminen "silityshuomion" hakemiseen (haluan huomiota koska minulla on halipula). Mutta ehkä tämäkin vähän auttaa/auttoi?

Kohdilla 2, 3 ja 4 (ja 5) mentiin ja ne toimivat, niin kauan kuin niitä käytettiin hännänimeskelykäytöksen ensimmäisissä vaiheissa (alustava huomionhaku muissa paikoissa kuin huonekalulla-verhojen heiluttelu-hännän käpälöinti-ympäri pyöriminen), jolloin käytös oli vielä katkaistavissa. Sepon edetessä hännän nuolemiseen käytöstä oli miltei mahdotonta saada loppumaan ja oli helpointa vain antaa hänen imeskellä. Menetetty tapaus.

Hännänimeskely väheni hiljalleen muttei loppunut kokonaan. Joka aamu monta kertaa käytävä tahtojen taistelu harveni muutaman kerran viikossa ja kerran aamussa tapahtuvaksi. Kesän alussa oltiin oikeastaan samassa tilanteessa kuin talvella, eli Seppo oikeasti imeskeli häntäänsä lähinnä satunnaisesti. Yrityksiä oli yhä vähän enemmän, mutta henkilökunta sai yleensä katkaistua prosessin ennen varsinaista imeskelyvaihetta. 

Hellejaksolla imeskely-yritykset loppuivat kuin seinään. Kuumuus teki tehtävänsä ja Seppo oli ilmeisesti niin väsynyt, ettei jaksanut puuhailla mitään ylimääräistä. Muutama viikko meni todella hyvin! Hännänpäässä ollut vähäkarvaisempi lovi katosi.

Valitettavasti nyt helteiden loputtua Seppo on taas muutaman kerran yrittänyt. Viileys on tuonut energiaa eli aamut tuntuvat hänestä varmaankin loputtoman tylsiltä: hän käy läpi keittiötä, käpälöi patalappuja ja tutkii tiskiallasta, huutelee olohuoneessa ja kantaa lelujaan, nousee huonekalulle, heiluttelee verhoja ja pyörii ympäri ja viimeistään tässä vaiheessa henkilökunta jättää kahvinsa ja keskeyttää puuhat. Hännänimeskelykäytös ei ole vielä kertaakaan päässyt etenemään loppuun asti. Pidetään peukkuja, ettei pääsekään, ja että yrityksetkin jäisivät pois.

Ajatuksia, kommentteja?

Olen Seppo ja olen omasta mielestäni täydellisen normaali.

Vaaksiainen

Seppo on havainnut tunkeilijan.

Hän haluaisi saalistaa sen mutta tunkeilija on hänelle liian ovela ja pysyttelee korkeuksissa.

Pitkäraajainen, hyväntahtoinen vaaksiainen oli henkilökunnan mielestä liian suloinen syötäväksi. Se pyydystettiin ja päästettiin vapauteen. 

Tasapainoiset

Uskokaa tai älkää, he molemmat painavat 4,7 kg.

Kuukausittaiset punnitustulokset. Heidän painonsa vaihtelevat keskimäärin 4,5-4,7 kg välillä.

Henkilökunta haluaisi muuten myös kiinnittää huomionne Sepon hobittivarpaisiin.

Kantapääpäivitystä

Seppo on kasvattanut tuuheamman ja vahvemman turkin kesähelteiden keskelle. Henkilökunta raportoi aiemmin hänen lähes karvattomista kantapäistään ja kaljuista korvistaan, mutta nyt ne alkavat olla historiaa. Vaaleanpunainen iho ei enää vilku jaloista eivätkä korvat tunnu nahkasohvalta.

Hyvännäköiset kintut!

Vain hyvin tarkasti tihrustamalla voi yhä erottaa alati pienentyvän vähäkarvaisemman kaistaleen kauneuspilkun vieressä.

Korvissa on vielä työtä, mutta ovat ne selvästi aiempaa karvaisemmat.

Karvat kasvoivat ihan itsestään; ruokinnassa ei mikään muuttunut eikä edes ehditty ostaa sitä suositeltua sinkkiä... Tassulinnan emäntä taisi tämän ennustaakin: olikos se niin, että Pepsille on käynyt samoin?  

Mielenkiintoinen ilmiö. Saas nähdä, pitääkö Seppo vaivalla kasvattamansa karvat vai harveneeko turkki taas talveksi.

Myös Sepon tassukarvat ovat tiuhentuneet, vaikka kunnollista vanhaa vertailukuvaa ei olekaan.

Kassiseen ei oikein voi verrata, sillä hän ja hänen varvasvälikarvansa painivat aivan omassa luokassaan.

Myrsky ja mylväys

Täällä Joensuussakin on nautittu (tai no, nautittu ja "nautittu") kuumasta ja aurinkoisesta kesäsäästä jo usean viikon ajan. Nyt tällä viikolla kuuma ja kuiva säätyyppi muuttui kuumaksi ja nihkeän kosteaksi. Ei tarvinnut olla meteorologi aavistaakseen, että kunnon ukkoskuurojahan sieltä on tulossa.

Torstaina päivällä ukkonen jo murahteli ja vähän sateli vettä, mutta kunnon myräkät tulivat vasta myöhään illalla. Vettä satoi kaatamalla ja salamoita välähteli tuon tuosta. Ja tietenkin jyrisi. Ensin vähän kauempana ja lopulta ihan päällä.

Kassinen ja Seppo olivat puoli yhdentoista jälkeen jo nukkumassa: Seppo henkilökunnan toisen puoliskon vieressä sängyssä ja Kassinen missä lie. Henkilökunnan allekirjoittanut puolisko oli vielä hereillä, kuten yleensäkin.

VÄLÄHDYS! PAMAHDUS! JYRINÄÄ!!!

Henkilökunnan nukkuva puolisko säikähti ja heräsi. Seppo pomppasi ainakin metrin ilmaan ja siirtyi lennossa sängyn alle piiloon. 

Kassinen hätkähti myös äkillistä meteliä, mutta otti vähän rauhallisemmin. Hän asettui makaamaan eteisen lattialle, kaikkein kauimmaksi ikkunoista. Siellä hän sitten torkkui, kunnes ukkoskuuro oli mennyt ohitse.

Henkilökunta ihaili vähän aikaa kaukaisuudessa välähteleviä salamoita ja laittoi sitten nukkumaan sateen takoessa ikkunaa. Loppuyöstä Seppokin oli jo täysin palautunut kauhustaan ja kulutti aikaa yrittämällä pudottaa herätyskelloa yöpöydältä lattialle. Hän joutui poistetuksi makuuhuoneesta. Normiyö.

Seppo oikeasti pelkää ukkosta ja katselee taivaita aina jyrinän lähestyessä.

Päällä oleva pilvi on pahin ja siltä on piilouduttava sängyn alle tai eteiseen; muutaman kilometrin päässä olevat aiheuttavat vain huolestumista.

Kassinen haukottelee ukkosille päin naamaa.

Eivät ne sisään tule.

Ei mitään syytä nysvöillä piilossa. 

Edelliseen liittyen

Usein Kassisen on niin hankala nukkua, kun joku ääliö tulee esim. säilyttelemään häntäänsä hänen päällään.

Kerta toisensa jälkeen.