Hissiääni

Karvainen herrasväki on oppinut tunnistamaan hissin äänen. Otolliseen aikaan iltapäivästä he alkavat parveilla ovisuussa sen kuullessaan, jos kotona on henkilökuntavajausta.

Joskus he odottavat turhaan: hissimatkustaja meneekin johonkin muuhun asuntoon.  

Tyrmistys on suuri.

Uutuus

Henkilökunta osti uuden keittiönpöydän! Tai no, uuden ja uuden. Pöytä on peräisin suoraan 1970-luvulta, mutta se on kuitenkin maailman hienoin pöytä.

Pöydänhankintaa juhlittiin Sepon suosiollisella avustuksella. Seppo itse ei juhlinut, sillä hän ei pidä kermavaahdosta tai muista tarjolla olleista asioista. 

Kassisen mielestä uusi pöytä on huono: iltaralleissa hänellä oli vaikeuksia hypätä pöydälle, sillä hän ei osannut arvioida sen korkeutta. Mutta kyllä hänkin varmaan vielä oppii.

Aamupalan odottaminen pöydällä sujui kuitenkin suht' normaaliin tapaan, eli toivoa on.

Salaattihärkki

Keittiön salaattiamppeli on ripustettu niin, että Seppo ei siihen yllä. Joskus hänellä kuitenkin käy tuuri ja salaatit itse suorastaan kurottavat hänen puoleensa. Silloinhan niitä on sallittua härkkiä, eikö vain?

Kehitystä (huonompaan?)

Kassisen ja Sepon serkku kasvaa ja kehittyy päivä päivältä. Hän kävi viikonloppuna kylässä ja oli hyvin kiinnostunut kissoista, selvästi älyten niiden päälle taas hieman enemmän kuin edelliskerralla. Kissatkin olivat kiinnostuneita hänestä ja hänen lähellään auliisti annostelluista herkuista.

Kassinen loisti tapaamisessa älynlahjoillaan. Serkku osoittelee mielellään asioita etusormellaan, jonka Kassinen tulkitsi temppumielessä kohteeksi: hän alkoi tarjota tuollaista serkun sormen koskettamista.  

Sormitemppua tehtiin muutaman toiston verran, kunnes serkku innostui liikaa ja alkoi huitoa käsillään kuin olisi lentoon lähdössä. Kassinen sai läimäyksen naamaansa ja läheinen seuranpito loppui siihen. Voi raukkaa! Serkulla on vielä opittavaa.

Seppokin sai osansa serkun yli-innostuksesta: häntä läimäytettiin takapuolelle ja jahdattiin takaa horjuvalla kaksijalkaiskäynnillä.

Ufo

Lähes vuosi sitten kerrottiin tämän ufon käytöstä ruoka-aktivoinnissa ja siitä, että Sepon tuntuu olevan hankala nuolla märkäruokaa tuosta kapeasta välistä.

Ufo on ollut sittemmin tauolla varsinaisista ruokailuista ja käytössä vain raksu-aktivoinnissa, sillä kuivaherkut tulevat siitä ulos juuri sopivalla tahdilla, kun sitä vähän tassulla lyö.

Nyt vekotinta kuitenkin kokeiltin taas lounasaikaan ja se täytettiin raa'oilla broilerinsydämillä.

Tilanne oli valitettavasti sama kuin viimeksikin: Seppo yritti jonkin aikaa mutta liha ei oikein irronnut väliköstä, ja häneltä jäi osa syömättä. Voi harmi, että tämä laite on niin hankala. Nälkä meinaa jäädä.

Tyyny

Kassinen hei, haluaisin sen kirjan. Kassinen, nouse ylös, kuuletko?

Kassinen haloo! 

Vesikoirat

Aada ja Donna vierailivat Kassisen ja Sepon luona muutama päivä sitten.

Aadan mielestä kissat olivat erittäin kiinnostavia mutta myös valtavan epäilyttäviä olentoja, joita oli parempi pitää silmällä koko ajan. Donna tuntui muistavan kissat pentuaikojensa käynniltä ja löysi muita mielenkiinnon kohteita. Hän on kasvanut kovasti eikä enää pelännyt moisia otuksia.

Donna sai nameja Aadan pitäessä tuijotuskilpailua Sepon kanssa.

Tai no, sai hänkin välillä jotain hyvää, kun tyytyi tuollaiseen kohteliaaseen ja rauhalliseen katseluun. Olisihan se nimittäin ollut ihan ymmärrettävää, jos hän olisi halunnut päästää Sepon päiviltä tämän tullessa välillä lähietäisyydelle. Tuijottamaan. Tapittamaan silmät selällään. Epäilyttävästi.

Aada ei tuntunut ollenkaan ymmärtävän Sepon aivoituksia. Ei sillä että Seppo paljon mitään ajattelisi.

Kassinen pakeni vieraita parvekkeelle. Kaksi koiraa oli hänelle vähän liikaa: vieraiden tullessa lähelle hän pörhisteli kaksinkertaisena ja ölisi hyvin pahalla äänellä.

Kassinen kuitenkin selvisi vierailusta ilman traumoja, joten Aada ja Donna ovat tervetulleita tulemaan uudelleen. Seppo, tietenkin, toivoo heidän tulevan mahdollisimman pian. Hän pitää koirien katselusta ja vierailun jälkeen hän oli mukavan väsynyt.