perjantai 13. marraskuuta 2020

Blogi 5 vuotta

Kuten otsikosta ilmenee, Kassisen ja Sepon ikioma blogi täytti hiljattain jälleen vuosia. Itse asiassa näin tapahtui jo tämän viikon tiistaina 10. marraskuuta. Henkilökunta pyytää kaikilta asianosaisilta anteeksi huonoa muistiaan, Ohi meni ihan huomaamatta, mikä on anteeksiantamatonta. Tällaiset tärkeät asiat olisi syytä muistaa päivälleen!

Viisi vuotta on siis raportoitu näiden karvakasojen edesottamuksista, tempauksista ja temmellyksistä. Juhlan kunniaksi blogin taustalla ilotulitetaan koko tämä päivä ja ehkä seuraavakin. Lukijat ja muut blogikissat älkööt silti säikähtäkö, tämä ilotulitus on 100 % äänetön.

Kuvituskuvassa blogia koko viisivuotiskauden tähdittänyt Kassinen, hehkeänä tältä aamulta.

Hän on jokseekin tyytymätön, kun henkilökunta meni heräämään liian aikaisin. Hänen aamupala-aikansa on vasta tunnin päästä, hän olisi halunnut vielä nukkua!

keskiviikko 11. marraskuuta 2020

Muoti ei ole kuollut

Jos paikallinen koinsyömä ohutkarvaeläin haluaa hengailla parvekkeella nollakelillä niin hän joutuu käyttämään villapaitaa.

maanantai 9. marraskuuta 2020

Viikonloppu

Henkilökunnan allekirjoittanut puolisko sai taas ilon hoivata herra Pabloa viime viikonloppuna. Sää oli kaunis ja ulkona oli oikein mukavaa olla parhaassa seurassa. Loma Sepon ja Kassisen älyttömyyksistä teki hyvää.

Herra Pablo onnistuu kuvissa usein laittamaan korvansa vähän taakse ja näyttämään siltä, että hänet on pakotettu lenkille vastoin tahtoaan. 

Hän kuitenkin lenkkeilee hyvin mielellään, etenkin metsämaisemissa ja poluilla.

Onkohan tässä vuoden viimeinen herkkutatti?

Kaksi päivää kaunista säätä viikonloppuna tuntui lottovoitolta.

Iltalenkillä on tietenkin jo pimeää, jota voi kuitenkin yrittää lievittää omalla valolla.  

lauantai 7. marraskuuta 2020

Suttusarja

Tässä karvainen herrasväki on taas kerran suht' nätisti lähekkäin, ihan vähän toisiaan koskettaen. Kassinen sietää Seppoa hyvin näin, kunhan tämä ei tule häneen liian liki tai hänen näkökenttäänsä, hänen maisemaansa pilaamaan.

Tässä Seppo on juuri vaihtanut paikkaa ja liimautunut kiinni Kassisen kylkeen, koska hän pitää Kassisesta niin kovasti.

Tässä Kassinen aikoo puraista Seppoa, sillä hän ei moista iilimatoa ole elämäänsä tilannut.

Tässä menee jo aika suttuiseksi mutta henkilökunta voi kertoa, että kuvassa on molemminpuolista pureskelua.

torstai 5. marraskuuta 2020

Unelmien Kassinen

Henkilökunnan allekirjoittanut puolisko näkee joskus unia samassa taloudessa asuvista kissoista. Yleensä kyseinen unissa seikkaileva karvahaalari on Kassinen. Vain muutaman kerran unia on nähty Seposta, ja niissäkään ei ole ollut jälkipolville sen kummemmin kerrottavaa (Lue: Seppo vain on paikalla tai tuijottelee typeränä).

Yleensä edellä mainitut unet käsittelevät Kassisen katoamista, pakenemista tai jotain muuta vastaavaa tilannetta, jossa Kassista ei vaan löydy mistään. Kerran Kassista kuljetettiin bussissa eläinlääkäriin (tjsp), ja kesken matkan tämä päätti karata autoja vilisevään kaupungin keskustaan, ja lähti pinkomaan ajoneuvojen seassa. Henkilökunnan jäsen tietenkin järkyttyneenä perässä. Lopulta karkulainen löytyi puutalokortteliin rakennetusta kanahäkistä(?) ja kuljetettiin turvaan.

Toisen kerran taas Seppoa vietiin ulkoilemaan rappukäytävään, kun Kassinen päätti pinkaista samalla vapauteen. Tällä kertaa henkilökunta joutui ravaamaan portaita alas, ja kerrostalon kellarikerros olikin muuttunut valtavaksi käytäväsokkeloksi ja labyrinttimaiseksi katakombiksi, josta Kassista ei enää kyetty löytämään. Eräästä käytävästä avautui pääsy ylisuurelle futuristiselle yliopistokampukselle, ja tällöin viimeistään joutui henkilökunta nostamaan kädet pystyyn. Kuinka ihmeessä pieni kissa voisi löytyä rakennuskompleksista, jonka käytävät ovat 100 metrin levyisiä ja eteisaula keskikokoisen kaupungin kokoinen? 

Tarinalla oli taas onnellinen loppu: Tässä tapauksessa Kassinen oli jumputellut ihan omin avuin takaisin kotiin. vähän ihmeissään siitä, että eikö häntä ollut kukaan vaivautunut noutamaan takaisin?

Kolmannen kerran Kassinen oli taas kadonnut lähimetsään, ja hänet oli löydetty pitkällisten etsintöjen jälkeen puunkolosta. Ja niin edelleen.

Kuten huomata saattaa, kaikissa näissä unissa on sama kaava: Kassinen katoaa tai pakenee, henkilökunta etsii häntä paniikissa, ja lopulta Kassinen löytyy jostain tai palaa itse takaisin kotiin. Uni loppuu, ja henkilökunta on herättyään yhtä aikaa helpottunut ja ärsyyntynyt. Hyvä, että Kassinen on turvassa, mutta miksi ihmeessä henkilökunnan täytyy toistuvasti nähdä tällaisia painajaisia?

Kassisen vika on tämä jotenkin.

Kassinen suunnittelee seuraavaa esiintymistään henkilökunnan pahoissa unissa.

sunnuntai 1. marraskuuta 2020

Riski

Seppo ootko varma, että haluut nukkuu siinä noin? Maastoudut vähän liian hyvin. Saat syyttää vaan itseäs jos henkilökunta istuu päälle.