Kattilankansi

Henkilökunta on yrittänyt kehittää patenttiratkaisua sulamassa olevan ruoan suojaamiseen kissoilta. Jos aikaa ruokintaan on tarpeeksi monta tuntia, on toimivinta laittaa ruoka keittiön kaappiin. Karvanaama tosin yrittää aina kaapia kyseistä kaappia, mutta ei onneksi osaa avata ovea.  

Jos ruoka on otettu sulamaan liian myöhään on se laitettava lämminvesihauteeseen. Tällöin se on alttiina kaikenlaisille vaaroille ja yritteliäät kissat saavatkin usein varastettua kohmeisia paloja. Uusin viritelmä on laittaa iso kattilankansi ruoan päälle. Kissat saavat kannen kyllä liikkumaan, mutta ainakaan toistaiseksi eivät ole työntäneet sitä kokonaan pois päältä.

Nauta-sikajauheliha ja sian sisäelinseos.

Täällä odotellaan.

Aina kannattaa yrittää.

Talviaurinko

Naama nauttii auringosta.

Ja maisemista.

Tai ainakin nautti kunnes typerä Kassinen ilmestyi paikalle.

Pöytäliina

Karvanaama ja Kassinen sotkevat jonkin verran syödessään. Henkilökunnalle vinkattiin, että kannattaa laittaa pala vahapintaista pöytäliinaa lautasten alle, sillä se on lattiaa helpompi pyyhkiä.

Nyt he näyttävät olevan aina eväsretkellä.

Kassinen pyydysti hiiren

Eilen illalla henkilökunta yritti käyttää tietokoneen hiirtä. Ei toiminut. Syy selvisi lähes välittömästi: hiiren johto oli pureskeltu päivän aikana lähes poikki. Syyllistä ei tarvinnut hakea kaukaa.

Rousk rousk.

En minä mitään ole tehnyt.

Tähän talouteen hankitaan tästä lähtien vain langattomia hiiriä.

Lehtilaatikko

Ensimmäisessä zooplussan tilauksessa tullut pahvilaatikko on saanut jo kolmannen käyttötarkoituksensa. Nukkumispaikkana se ei ollut kovin suosittu, joten siitä päätettiin tehdä kissoille touhulaatikko. Laatikkoon laitettiin rutisteltuja sanomalehden sivuja ja sekaan piilotettiin muutama raksu.

Laatikon pääkäyttäjä on Karvanaama, joka omii sen itselleen aina kun uusi raksusatsi menee sisään. Joskus kissat yrittävät mahtua laatikkoon myös yhtä aikaa, mutta yleensä Kassinen vain tyytyy istumaan ja katsomaan vierestä, sillä Karvanaama saattaa sähistä jos nenät osuvat laatikossa vastakkain. Piilotettava satsi ei ole iso, noin viisi raksua kerrallaan, joista löytämättä jää ehkä yksi. Sen saa Kassinen etsiä Karvanaaman poistuttua paikalta.

Jotain täällä on. Kuvasta näkee hyvin erot ruumiinrakenteessa: Karvanaama on lyhyt ja pyöreä, Kassinen pitkä ja neliömäinen.

Naama on vallannut laatikon.

Kassinen haluaisi muttei mahdu.

Herkut ovat helpommin saatavissa kun paperit työntää ulos.

Vaikeustaso nousee jos laatikko on kiinni.

Sisään mahtuu silti hyvin, ainakin jos toveri ei litistä kattoa päälle.

Etsinnän loputtua laatikossa on hyvä miettiä.

Kassinen tutkii taas

Kassinen investigoi rucolaa.

Om nom nom. 

Kassinen ei oikeastaan saisi ottaa itse maistiaisia, mutta henkilökunta ei ehtinyt estää kameran kanssa häärätessään. Toisen lehden Kassinen sai luvan kanssa lattialle ja hyvää näytti olevan.

Älykästä suunnittelua

Henkilökunta on alkanut opettaa Karvanaamalle ja Kassiselle temppuja. Sisäkissoille temppuilu on hyvää aivotyötä ja henkilökunnasta on mukava puuhailla kissojen kanssa. 

Karvanaama osoittaa selvästi enemmän kiinnostusta temppuiluun ja etenkin palkkioksi annettaviin raksuihin. Hän on aktiivinen ja nopea liikkeissään, joten hänen kanssaan henkilökunta käyttää naksutinta apuvälineenä. Kassistakin kiinnostavat raksut, mutta hänen suhtautumistapansa on noin yleisesti hieman flegmaattisempi eikä älykään tunnu leikkaavan ihan yhtä paljon kuin Karvanaamalla. Parempi palkkio voisi auttaa nopeuden suhteen, mutta sellaista ei ole vielä löytynyt. Älyn suhteen ei varmaan auta mikään. Kassista opetetaan ilman naksutinta.

Karvanaaman tarjotin, naksutin ja herkut. Apuna käytetään mainiota kirjaa Kissan aktivointi (Väyrynen & Nyström 2012), joka henkilökunnalla on ollut jo kauan ennen kissojen hankkimista.

Molempien kanssa aloitettiin marraskuussa varsin perinteisesti: istumisella pyydettäessä. Karvanaaman suoritus on pitkällisen harjoittelun jälkeen melko varma ja hän aivan selvästi tajuaa jutun juonen. Kassisen kanssa istuminen sujuu myös hyvin, mutta hämäräksi jää, totteleeko Kassinen pyyntöä vai onko hän vain tottunut istuutumaan herkkua odotellessaan.

Karvanaamalle seuraavaksi opetettava temppu on tarjottimelle meneminen. On muuten vaikeampaa kuin näin kerrottuna kuulostaa. Naksuttimen avulla temppua ryhdyttiin rakentamaan pala palalta niin, että ensin Karvanaama palkittaisiin tarjottimen katsomisesta, sitten yhden tassun laittamisesta sen päälle ja niin edelleen, kunnes suorituksena olisi koko kissan päätyminen tarjottimelle. 

Aluksi Karvanaamaa ei kiinnostanut koko tarjotin, hän ei edes vilkaissut siihen päin ja tuijotti vain henkilökuntaa, jolla tiesi olevan raksuja. Lopulta henkilökunnan edustaja istui lattialle ja asetti tarjottimen Karvanaaman ja itsensä väliin. Karvanaama yritti kiertää moisen typerän tarjottimen, jolloin hänen oli pakko katsoa sitä ettei vahingossakaan laittaisi tassujaan sille, ja näin henkilökunta sai aloitettua palkkaamisen tarjottimen katsomisesta.

Katsomisen jälkeen treenattiin sitä, että Karvanaama laittaa yhden etukäpälän tarjottimelle. Tämän taidon täysin hallitsemiseen kului kolme viikkoa. Seuraavaksi Naama palkittiin siitä, että hän laittoi molemmat etukäpälät tarjottimelle, mikä sujuu tätä kirjoittaessa hyvin. Seuraava pieni askel kissalle, mutta suuri henkilökunnalle, on myös molempien takakäpälien mukaan ottaminen. Tässä on vielä vähän opettelemista.

Kassisen seuraava temppu on hyppääminen, jossa hänen pitäisi pyydettäessä hypätä lattialta tuolille tai muulle osoitetulle tasolle. Tempun opettelu aloitettiin tänään ja henkilökunnalla ei ole suuria toiveita aikataulun suhteen Kassisen älynlahjojen ollessa mitä ovat, mutta olisi kiva, jos temppu olisi hallussa ennen juhannusta.