Sepon uusi nukkumapaikka

Vähälle käytölle jäänyt pehmustettu rottinkikori on pysyvästi siirretty olohuoneesta keittiöön uuden pöydän päälle. Yllättäen Seppo on ottanut uuteen paikkaan sijoitetun korin omakseen. Hän ei enää nuku päivisin olohuoneessa kiipeilypuun yläpesässä, vaan keittiössä tässä pehmustetussa korissa. 

Ovelaa: ruokapaikka on yhden hyppäyksen päässä! Hän kuuli aikaisemminkin jääkaapin oven avauksen mistä tahansa päin asuntoa, mutta nyt ruokatarjoilua voi seurata puoliunessakin ja hypätä osingoille heti, kun lautanen lattiaa lähestyy.

Seppo korissa torkkumassa. Tai ainakin hän torkkuisi, jos ei paparazzi taas olisi siinä häiriköimässä.

Hus pois nyt siitä.

Ei, yhä lähemmäksi tunkee.

Jos näyttäisin vähän kynsiä, niin ymmärtäisikö häipyä.

Turha toivo.

Tuijottelenpa sitten kattoon. En kiusallanikaan katso kameraan.

Yöt Seppo nukkuu edelleen henkilökunnan kanssa, sängyn jalkopäässä. Ellei hän sitten yöllä häiriköi ja muuten tuhmaile, jolloin hän saa luvan häipyä ja makuuhuoneen ovi laitetaan kiinni. Silloin hän suuntaa aikansa tuhmuroituaan, rapisteltuaan ja huudeltuaan keittiöön ja kömpii rottinkikoriin nukkumaan. Kyllä se henkilökunta ennen pitkää aamulla taas herää ja tarjoilee ruokaa kuin mitään ei olisi yöllä tapahtunutkaan.

Näin helppoa ja mukavaa on Seppojen elämä.

Kahden kerroksen väkeä

Arvoisensa sijoituspaikat.

Vaihtelua arkeen

Allekirjoittaneella on taas suuri kunnia hoitaa herra Pabloa muutaman päivän ajan.

Pääasiassa hoitaminen tapahtuu herra Pablon kotona, ettei kenenkään tarvitse jännittää liikaa, mutta hän ei kuitenkaan täysin välttynyt Kassiselta ja Sepolta.

 Visiitillä koettiin iloinen yllätys superrohkean Kassisen muodossa! Tai no, henkilökunnalle se oli iloinen yllätys, Pablolle ei niinkään.

Kassinen oli hyvin kiinnostunut Pablosta ja isommista arkailuista ei ollut tietoakaan. On ollut hauska seurata, miten hänen mielipiteensä koiravieraasta on selvästi kohonnut tämän syksyn aikana. 

Valitettavasti herra Pablo ei todellakaan näe mitään hyvää tässä kehityksessä. Yksin Sepossakin on tarpeeksi kestämistä ja se nyt vielä puuttuisi, että Kassinenkin alkaisi häntä jotenkin lähennellä.

Huonoja puolia oli heti havaittavissa: Kassinen varasti hänen namejaan!

Lohikäärmeen luola

Makuuhuoneen nurkassa päiväpeiton laskoksissa on pelottavan lohikäärme-Sepon luola.

Hän on raahannut edellisen saaliinsa jäännökset luolan oviaukolle.

Nyt hän vetäytyy piiloon odottamaan isompaa riistaa.

Kassisen on pakko joskus kulkea ohi!

Kulmakarvat

Kassisella on otsassaan muutama ohut, hento, suora kulmakarvaviiksi.

Poskiviikset ovat lyhyet ja erottuvat karvan seasta vain juuri ja juuri.

Seppo puolestaan omaa kulmakarvat, jotka olisivat kunniaksi hullulle professorillekin.

Niitä on paljon, osa sojottaa kohti korkeuksia ja osa kaartuu silmien päälle.

Poskiviiksiosastolla hänellä olisi parannettavaa: toisella poskella niitä on kaksi ja toisella vain yksi.

Hurina-Seppo

Sepolla on tapana kehrätä kovalla äänellä, kun hän näkee jotain, mistä hän pitää tai mitä hän haluaa. Hän hurisee omalle ruoalleen, Kassisen ruoalle ja henkilökunnan ruoalle. Hän hurisee Kassisen silittämiselle ja sille, kun henkilökunnan toinen puoli kampaa toisen puolen hiuksia. Tilanteesta riippuen hän tulee joko aivan viereen tai istuu kauempana, katsellen ja huristen.

Seuraavaan lyhytelokuvaan (1 min 30 s) on saatu taltioitua Sepon hurinaa, kun hän katselee keitettyjen perunoiden kuorimista. Hän saa tutustua ensin perunaan ja sitten perunan kuoreen, joka ei valitettavasti vastannutkaan kuvitelmia.

Henkilökunta pahoittelee videon ääniraitaa: äänen kannattaa olla aika kovalla videon alkupuolella, että hurina kuuluisi hyvin, mutta neljänkymmenen sekunnin kohdalla kuuluu puhetta ja kattiloiden kolinaa. Kääntäkää volyymit vähän pienemmälle sitä ennen.

Roskaeläin

Seppo osaa avata kaapinovia. Hän harrastaa availua nykyään pääosin henkilökunnan siunauksella, sillä onhan kaapeissa vietetty aika poissa vakavammasta tuhmailusta. Esimerkiksi keittiön kissanruokakaapissa hän käy vain lyhyillä tutkimusretkillä, mistä ei ole mitään haittaa, ja satunnaiset vaatekaapista ulos lentävät paidat eivät nekään ole katastrofi.  

Valitettavasti Sepon uusin villitys on roskakaappi.

Ette voi pakottaa ulos.

Ette voi!

Henkilökunta ei pidä roskakaappiretkeilyä aivan yhtä hyvänä harrastuksena kuin muita kaappeja. Mistähän johtuu.

Sen verran hyvää tässä roskakaappijutussa on, että Seppoa ei tarvitse pakottaa ulos kaapista: hän tulee itse, jos oikein nätisti pyytää. (Ulkona hän ei tosin kauaa pysy vaan menee takaisin kaappiin melkein heti, jos jokin tärkeä puuha jäi kesken.) 

Kassinen arvostaa Sepon availuharrastusta. Hän ei itse tunnu osaavan avaustekniikkaa, mutta nyt hänkin pääsee arvioimaan ruokatilannetta ja nukkumaan pehmeissä vaatekasoissa. Jotain hyötyä Sepostakin!

Narnia kutsuu Kassista.