Suuret metsästäjät

Kissat ovat aikoinaan olleet ihmisen selviämiselle välttämättömiä hyötyeläimiä. Ne ovat metsästäneet pieniä jyrsijöitä, jotka muuten söisivät ihmisen ruokia tai pilaisivat viljavarastot.

Nykyään suurin osa ihmisistä ei enää elä maaseudulla tai agraaritaloudessa. Ei ole hiiriä ja muita jyrsijäeläimiä kerrostalojen nurkissa, ja omakotitalojenkaan pihoilla ne eivät ole uhka ihmisen ruokavarannoille. Kissoistakin on tullut enemmän seuraeläimiä. Metsästysviettiään ne saavat tyydyttää leluja pyydystämällä. Tai toisiaan jahtaamalla. Tai peiton alta pilkistäviä varpaita näykkimällä.

Räjähtävät saalistustuokiot vaativat veronsa.

Toisin on kuitenkin Kassisen ja Sepon taloudessa. Tai no, tietenkin he enimmäkseen seuraeläimiä ovat. Mutta ainakin kesäisin he ovat myös suureksi hyödyksi henkilökunnalle! He nimittäin metsästävät kaiken maailman ärsyttävät kärpäset ja hyttyset ja muut pikkuitikat, jotka tulevat sisälle tuuletusikkunan raoista ja surisevat ja inisevät nurkissa. Ja imevät myös verta, jos se kuuluu niiden luontoon, mikä on ekstraärsyttävää.

Jos totta puhutaan, Sepolla on vielä metsästystekniikka vähän hakusessa. Ja vaikka hän saisikin ötökän kiinni, hän jää välillä ihmettelemään, mitä nyt pitäisi tehdä. Seppo Nirsolaiselle on ehkä sätkivän itikan syöminen liian ällöttävää.

Seppo koettaa paikata vaatimattomia metsästystaitojaan muilla avuilla.

Hän yrittää näyttää söpöltä mahdollisimman paljon, että konkreettisia tuloksia vaativa kvartaalitalous ei heitä häntä ulos kesän surkean saalisssaldon havaitessaan.

Kassinen, toisaalta, on suuri peto ja metsästäjä. Jos hän jossain hyönteisen näkee, hän yrittää parhaansa sen kiinni saamiseksi. Jos ötökkä lentelee vasten seinää tai lattiaa, sen päälle on toki helppo talloa tassulla. Ilmassa lentelevän selkärangattoman kiinni saaminen on haastavampaa, mutta Kassisella on siihenkin keinonsa. Monta kertaa henkilökunta on saanut ihailla kahden tassun yhteenlyönnin tekniikkaa. Pökertynyt itikka voidaan syödä välittömästi sen jälkeen. 

Hämäävän lempeä.

Sisälle eksyvien hyönteisten metsästäminen on pääosin sallittua ja kannustettua toimintaa, sillä niin kissat saavat hieman liikuntaa, aktiviteettia ja bonukseksi jopa proteiinirikasta ravintoa (0,02 g kerrallaan). Henkilökunta saa puolestaan viettää päivänsä ja yönsä rauhassa ilman ylimääräisiä surisijoita.

Loppukevennys: Kassisen hyttyssaalistusta hienoimmillaan ei ole koskaan onnistuttu taltioimaan videolle, joten henkilökunta joutui piirtämään siitä havainnollistavan kuvasarjan. Kassinen odottaa kärsivällisesti, kunnes inisijä lentää suoraan hänen eteensä. Sitten hän nostaa etutassunsa ja lyö ne yhteen, litistäen saaliin. Hyttysen heitettyä henkensä Kassinen tuo molemmat tassut suulleen ja lipoo sen kielellä varvasväleistä.

Kassinen tutkii XV

Kassinen investigoi kuhaa.

Herrasväki olisi mielellään maistellut mutta valitettavasti kala oli suoraan järvestä ja piti jättää antamatta. Yritetään välttää matosia.

24/7

Sepon kioskista nyt tuhmuuksia ja typeryyksiä ympärivuorokautisesti. 

Kioskin omistaja juhlii tänään nimipäiväänsä. 

Rentonen ja jännittyneisyyseläin

Kassista talon ulkopuolelta kuuluvat äänet eivät juuri hetkauta. Hän voi nukkua vaikka minkälaisessa metelissä (mutta ei kuvauksen kohteena).

Seppo puolestaan ei oikein osaa aina rentoutua, sillä hänen on valvottava remontin valmistumista. 

Myös rakennustyöihmiset ovat huomanneet hänet ja välillä virnistelevät hänen herkeämättömälle tarkkailulleen. 

Ruokakuppi

Viimeisimmän Zooplus-tilauksen mukana Kassinen ja Seppo saivat ruoan lisäksi uuden ruokakupin. Hirveän pitkällä nimellä paiskattua "Karlie Flamingo Northmate ® Catch" -aktivointikuppia näyttää löytyvän muistakin kissablogeista, joten henkilökunta arveli sen olevan hyvä ostos tännekin. Siitä voisi tarjota sekä lihaa että raksuja, ja se ilmeisesti olisi helppo pestä.

Kyseessä on siis tämä tällainen violetti piikkikuppi.

Kuppi tuntuu ensimmäisten käyttökertojen perusteella ihan hyvältä. Ruoan saamisessa siitä on sopivasti haastetta niin, että murkina ei Seponkaan kohdalla vain katoa silmänräpäyksessä, mutta se on kuitenkin tarpeeksi helppoa, että porukka ei vain luovuta. Pesemisen helppoudesta voidaan olla montaa mieltä: astianpesukoneeseen tämä menisi mutta kun astioita pestään ihmisvoimalla on noiden piikkien putsaus aika työlästä.

Kupin piikit todellakin estävät suoranaisen hotkimisen, kun naama ei mahdu niiden väliin. 

Sepon siro tassu on on kuitenkin niin pieni, että broilerinsydämet nousevat nopeasti piikkien välistä.

Kassisella on vaikeampaa.

Hänen tassunsa ovat suuremmat eivätkä yhtä näppärät ja ruoan eteen joutuu tekemään enemmän töitä. Selvää isotassuisten syrjintää!

Jaa ai miksikö Kassiselle ja Sepolle piti hankkia uusi aktivointikuppi, kun taloudessa oli sellainen ennestäänkin, ja hyvä kuppi olikin. 

No siksi että allekirjoittanut tallasi vanhan kupin päälle. 

 Pohja ei ihan kestänyt.

Maailmanparantaja

Henkilökunnan allekirjoittanut osapuoli sai taas pitää lomaa Kassisesta ja Seposta hoitaa herra Pabloa pari päivää.

Plussat

- edelleenkin paljon ulkoilua

- edelleenkin yöuniseuraa

- edelleenkin päiväuniseuraa

- ei syönyt yhtään kakkaa!

Miinukset

- päiväunilla herra Pablo yritti tulla sänkyyn nukkumaan, tyynyn viereen silleen söpösti niin kuin Seppo joskus tekee, mahdollisimman lähelle. Herra Pablo on vain paljon suurempi eikä oikein mahtunut pieneen tilaan tyynyn vieressä ja allekirjoittanut havahtui siihen, että kolmekymmentäkiloisen koiran takapuoli laskeutui pään päälle.

Herra Pablo on monella tavalla erinomainen eläin ja hoitojakson aikana hän näytti vain parhaita puoliaan. Hänellä on esimerkiksi komea purukalusto.

Ja älykkyyttä hönkivä perusilme.

Koirissa on se hyvä puoli, että niitä voi viedä ulos kauniisiin paikkoihin ja pyytää poseeraamaan.

Se on oivaa vaihtelua kissakuvaukseen, jossa 75 % kuvista joko A) kissa ei ole lainkaan yhteistyökykyinen ja pesee lähinnä varpaitaan tai B) kissa on fotogeeninen mutta kuvan taustalla on tiskausta odottava astiapino/liian monta kertaa käytetyt sukat/henkilökuntaa ilman housuja, ja kuvaa ei sen takia kehtaa esitellä kaikelle kansalle blogissa.

Tässä ollaan taas menossa kauniiseen paikkaan...

...ja matkalla poseeraus aamuauringossa.

Matka jatkuu...

...ja poseeraus. 

Kaiken pönötyksen vastapainoksi herra Pablo pääsi uiskentelemaan.

Jokivartta kävellessä voi saman lenkin aikana päästä veteen vaikka viidesti, tai kymmenesti!

Myös kaverin kanssa voi pulikoida. Tässä on espanjanvesikoira Alva, joka kävi pikkuisena pentuna myös Kassista ja Seppoa katsomassa. Hänestä on tullut todella kaunis aikuinen!

Vesileikkien lisäksi herra Pablon sai nauttia keppien kantamisesta ja järsimisestä. Allekirjoittanut antoi hänen joskus päättää kävelyreitin (koska se on kuulemma tärkeää hänen hyvinvoinnilleen) ja tällä lenkillä hän suunnisti suoraan tälle ruohokentälle, etsi suurimman kepin ja halusi ensin leikkiä sillä ja sitten asettui järsimään sitä. Hän tulee niin onnelliseksi niin vähästä.

Eräällä lenkillä bongattiin roska.

Herra Pablo kantoi sen kotiin, jossa se heitettiin oikeaoppisesti roskiin. Maailma on taas vähän parempi paikka.

Myös yksittäisen ihmisen maailma on hetken parempi, tuhisevampi ja litistyneempi, kun tällainen tyyppi nukahtaa syliin.

Pitää nauttia kun vielä voi

Täällä elellään kesän parvekeulkoilukauden viimeisiä hetkiä. 

Rakennustelineet ovat ilmestyneet mutta parveketta ei vielä ole huputettu. 

Rakennustyöihmiset ovat tähän asti olleet ihan mielenkiintoista katseltavaa ja äänetkään eivät ole olleet liian pelottavia. Ikkunalaidalla voi vaikka nukkua. 

Valitettavasti koko ikkuna tullaan kai peittämään vanerilla remontin edetessä ja iltapäivän ihanin aurinkoläikkä katoaa. 

Sitten eivät batmanit täällä enää juhli.