Seppo sopeutuu

Seppo on alkanut pikkuhiljaa toipua suuresta muuttojärkytyksestään. Hän oli yli vuorokauden pelosta lähes halvaantunut, kyyhötti vain hiljaa piilossa, eikä syönytkään käytännössä mitään. Eilen illalla Sepolle saatiin syötettyä vähän Nutri plus cat -ravintotahnaa ja muussattua penturuokaa (taisi sinne yksi raksukin mennä), ja siitä hän hiljalleen aktivoitui.

Viime yönä hän alkoi liikkua hieman, ja äännellä, ja sama on jatkunut tänään. Ääntä kyllä herra Seposta lähtee! Maukumista kuuluu lähes koko ajan. Sitä tulee liikkuessa, piilossa kyhjöttäessä, leikkiessä, syödessä, hiekkalaatikolla ja peseytyessä. Oli henkilökuntaa paikalla olohuoneessa tai ei. Seppo-rukka taitaa siis vielä etsiä emoaan tai olla stressaantunut, mutta ei sentään yhtä kauhuissaan kuin aikaisemmin.

Moi olen Seppo ja asun kirjahyllyssä.

Ruokaa on mennyt tänään suht' hyvin, mutta vain tyrkytettäessä. Jos lautanen on lattialla ei Seppo jostain syystä osaa mennä syömään, mutta jos sama lautanen nostetaan aivan nenän eteen ruoka kyllä kelpaa. Toivottavasti hän alkaa oppia itsenäiseen ruokailuunkin. Sitä odotellessa olohuoneen lattialla aikansa odotelleet penturuoat päätyvät keittiöön Kassisen ateriaksi. 

Mössöä nam.

Sepolla on yhä maha vähän löysänä. Yöllä yksi lasti osui hiekkalaatikkoon mutta toinen oli vierassängyn lakanalla ja täkillä, jotka päätyivät pesuun. Aamulla Seppo sai maitohappobakteereita, jotta ruoansulatus vähän rauhoittuisi. Pellettejä sisältänyt hiekkalaatikko myös siirrettiin sängyn päälle ja astiaan vaihdettiin savihiekka. Siinä Seppo kävikin juuri äsken asioimassa ja tuotos ei ollutkaan yhtä löysä kuin aiemmin.

Naamani on melko söpö mutta ääneni on saatanasta.

Kassinen stressaa Seppoa jonkin verran. Hän liikkuu eteisessä ja keittiössä entistä vähemmän ja viettää enimmän aikansa makuuhuoneessa, kauimpana Seposta. Jos hän sattuu olemaan eteisessä Sepon aloittaessa huutokonserttinsa, siirtyy hän nopeasti makuuhuoneeseen. Kassisen hiekkalaatikkokin siirrettiin sinne. 

Kassinen on törmännyt Seppoon nenäkkäin kerran, tänä aamuna. Pentu päästettin luvan kanssa olohuoneen ulkopuolelle, kun hän niin kovasti sinne halusi. Makuuhuoneen ovella Kassinen oli juuri tulossa ulos. Kassinen luonnollisesti oudoksui ja väisti moista uutta otusta ja sähisi tälle. Seppo-typerys puolestaan käveli Kassisen ohi sen suuremmin häntä huomioimatta, paitsi ehkä vähän puski ohittaessaan. Kassinen pakeni Seppoa keittiön pöydälle, ja Seppo meni jonkin ajan kuluttua perästä. Kassinen sähisi taas ja aloitti sitten pahankuuloisen ulinan, jolloin henkilökunta siirsi Sepon takaisin olohuoneeseen. Hän olisi nimittäin muita pentuina mennyt uuden ystävänsä luokse.

Aamuisen törmäyksen jälkeen Kassinen säilyi onneksi ennallaan. Ruoka maistui ja uni maittoi, hän myös leikkii ja torkkuu henkilökunnan kanssa ja kehrää. Toivottavasti hän ei ala stressaamaan enempää, kunhan Seppoa päästetään liikkumaan asunnossa useammin.

Kassinen miettii, miksi henkilökunnan puolikas on olohuoneessa jonkin inhottavan olion kanssa.

Tätä kirjoittaessa Seppo on kovaa vauhtia nukahtamassa syliin.