Punnitsemista ja heinäilyä

Vaikuttaa siltä, että Seppo on lopettanut nopean kasvun vaiheen ja alkaa olla lähes aikuisen mitoissa. Jouluna painoksi mitattiin 3,5 kg ja helmikuun lopussa tasan 4,0 kg, eli painonnousu on hidastunut huomattavasti. Tämä taitaa tarkoittaa sitä, että Kassinen, 4,7 kg, jää sittenkin tämän talouden suurimmaksi kissaksi!

Samankokoisilta näyttävät mutta voi Seppo, miksi noin typerä ilme.

Kokonaan toinen asia on, että Seppo on alkanut kasvattamaan ympärysmittaa. Tottahan nälkäistä ja kasvavaa pentua pitää ruokkia, kun hän ruokaa vaati, mutta nyt on henkilökunnan syytä laittaa vähän rajoja Sepon aterioimiselle ja pienentää annoksi, ettei maha pian viistä maata.

Näyttääkö takamukseni isolta tässä mekossa kuvassa?

Kassinen on puolestaan saanut jälleen kasvipuolen mutusteltavaa. Hänellä on sekä ohraa että vehnää, joita hän rouskuttelee innolla, ja hän viettää paljon aikaa tuijottaen toiveikkaana keittiön ylähyllylle turvaan laitettua kasvustoa. Usein hän myös miukuu hennolla äänellään, kun henkilökunta ei tajua toteuttaa hänen hartainta toivettaan ja anna laidunnettavaa.

Kasvustot suorastaan kurkottavat Kassisen puoleen halussaan tulla syödyiksi.

Muutama päivä sitten henkilökunta koki hienoisia kauhunhetkiä, kun Kassisella ei ollut ruokahalua. Hän oli syömättä yli puoli vuorokautta aamupäiväruoan ja myöhäisiltapalan välissä, mitä nyt muutama herkkupala meni alas, kun niitä oikein kädestä tyrkytettiin. Eläinlääkärireissua ehdittiin jo suunnitella, mutta onneksi seuraavana aamuna oli tilanne taas kunnossa ja aamupala syötiin pois lautaselta korkojen kera.

Taisi käydä niin, että syömättömyyspäivänä Kassinen söi tyhjään mahaan heiniä eikä oksentanutkaan niitä pois kuten yleensä. Heinät saivat aikaan huonon olon, eikä ruoka enää sinä iltana maistunut. Voi Kassis-rukkaa, kun ruokakin kiusaa häntä!