torstai 4. toukokuuta 2017

Seppo aikuistuu, ihmeellistä!

Nuoriherra Seppo täytti viime kuun loppupuoliskolla 10 kuukautta. Hän alkaa siis aikuistua hiljalleen, niin uskomattomalta kuin se välillä tuntuukin.

Selkeimmin muutos on näkynyt ruokailukäyttäytymisessä. Seppo ei enää huuda kuin hinaaja samalla kun ruokaa hänelle valmistellaan. Kyllä hän ollessaan todella nälkäinen joskus maukuu vähän, mutta se on todella pientä verrattuna pentuaikaiseen möykkään. Kiihkeä kiehnääminen, puskeminen ja tuijottaminen ovat toisaalta edelleen hyväksi havaittuja ruoankerjäämiskeinoja. 

Miksi ihminen syö ja Seppo ei? Seppo haluaa!

Seppo söi myös pentuna lautasensa aina tyhjäksi hirveällä kiireellä ja yritti sitten varastaa Kassisenkin annoksesta. Hän ei onneksi enää ahmi eli ruokailu on paljon rauhallisempaa (tosin Seppo on edelleen Kassista nopeampi syöjä, mutta valmiina hän lähtee vain pois keittiöstä eikä tungekaan toverin lautaselle). 

Seppo ei myöskään enää syö kaikkea tarjolla olevaa ruokaa. Monesti hänellä jää muutamia paloja syömättä, ja Kassinen käy ne sitten onnellisena imuroimassa. Hän pitää ilmeisesti penturuokaa sen verran hyvänä, että sitä voi syödä täyteenkin mahaan.

Valitettavasti Seppo on alkanut myös nirsoilla ruoka-asioissa viime aikoina. Jotkin ruokamerkit, kuten Kassisen joskus saama Smilla, ja esimerkiksi lohiöljy ovat aina olleet ällöttäviä, mutta nyt on tullut uusia inhotuksen aiheita. Carnyn penturuoka kelpaa edelleen mainiosti, mikä onkin hyvä juttu, sillä viime tilauksen jälkeen sitä on kaapit täynnä. Miten vaan käynee sitten kun se loppuu ja pitää siirtyä aikuisversioon? Kassisen aikuis-Carny nimittäin on äkkiä muuttunut Sepon mielestä hirveäksi, vaikka pikkupentuna se oli (varastettuna) maailman parasta. 


Lähes aikuinen Seppo syö. Ja sotkee.

Muita mahdollisia aikuisuuden merkkejä: Seppo ei viihdy enää sylissä samalla tavalla kuten pienenä pentuna. Henkilökuntaa tämä hieman harmittaa, sillä onhan se aina mukavaa kun pehmoinen kissa hurisee jalkojen päällä. 
Kassinen ei ole koskaan ollut sylikissa, joten hänestä ei ole tässä suhteessa apua. Joskus Seppo silti tulee syliin torkkumaan, ja silloin henkilökunta ei millään raaskisi nousta, sillä ei ole mitään takeita siitä, milloin hän on taas samalla tuulella.

Isot miehet ei oo sylissä! Paitsi ehkä vielä isompien miesten sylissä.

Ja sitten se Kassisen mielestä tärkein: Rallitteleeko tai painiiko Seppo Kassisen kanssa vähemmän kuin ennen? Eipä oikein tunnu siltä. 

Seppo aloittaa ottelun lyömällä Kassisen suureen päähän naurettavan pienellä tassullaan.

Seuraavaksi hän yrittää puraista vastustajan poskivilloista.

Kassinen saa kuitenkin takajalkansa mukaan...

...ja Seppo alkaa kyseenalaistaa voittomahdollisuuksiaan.

14 kommenttia:

  1. Se on se nuoruusaika; pentuna voi myös mennä ihmisten syliin ja nyt taas toisinaan. Nuoruudessa ollaan kovaa jätkää!! - Max

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisinaan sylittely on hyvä, eipähän kukaan osaa odottaa sitä ja arvostavat suuresti. - Seppo

      Poista
  2. Ihania painikuvia :) Tosin ei varmaan Kassisesta... Elli ei ole ikinä ollut meidän harmiksemme sellainen "sylikissa", antaa ottaa syliin juu, mutta ei tykkää olla ollenkaan. Ei sitten olla pakotettu. Pii on vielä toistaiseksi lähes aina sylissä, jos istuu tai makoilee :) Toivottavasti siinä suhteessa ei muutu. Napu taas olisi sylissä vaikka koko ajan, ja Toto ei sitten millään...

    Tuon syömisen kanssa näillä kummallakin kakaralla on aivan sama juttu, kuin Sepolla. Alettu kanssa nirsoilemaan :/ Joutavaa tuollainen touhu. Toivotaan, että Sepolle ja näille meidän kakaroille kelpaa sitten myös ne aikuisversiot. Ainakin itselle on helpompaa ruoka-aikoina, kun voi antaa samaa kaikille. Voihan se olla, että jos ruoasta on "kilpailua", niin se maistuu sitten lähes yhtä hyvälle kuin varastettu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kyllä hyvä jos edes olisi edes sylikissa! Teillä on vähän enemmän innokkaita onneksi, ja jopa syliaikuinen. Toivottavasti Piistä pysyy kasvaessaan samanlaisena. :)

      Ihan typeriä nirsoeläimiä kaikki! Jos se kilpailu sitten auttaisi... Kun tosiaankin tulevat saamaan samaa ruokaa niin pitkälle kuin mahdollista, jos ei kumpikaan nyt allergioita kehitä. On se vaan niin paljon helpompaa...

      Poista
  3. Vooooi... teilläkään ei oo sylikissoja. Ei meilläkään. Valitettavasti noi kaikki kasvaa ja aikuistuu vuorollaan. Mutta ihania ja rakkaita ne on pieninä ja isoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi sentään eivät muuta pois kotoa vaikka aikuistuvatkin! :D

      Poista
  4. Harmi, että teille kävi niinkun meille. Ame oli pienenä niin ihana sylipallero. Mä taas toivon, että meillä kävisi niinkuin teillä ja Tuike toteaisi iän myötä ruoan varastelun olevan ihan tyhmää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi sentään Seppo on yhä sänkyeläin, siellä sen saa aika usein viereen tai päälle nukkumaan. Yöllä tietysti hippusen ärsyttävääkin kun herää siihen ettei voi liikkua... :P Nukkuuks Ame sängyssä vai vielä puun lusikassa?

      Ehkä ruokavarastelu vähenee, tai sitten Ame oppii syömään kunnolla kaiken kerralla jos muuten kaveri syö senkin annoksen. :D

      Poista
    2. Saas nähdä. Ame nukkuu sängyssä aina silloin tällöin. Tuike yritti toissa-aamuna olla ovela ja tyhjentää Amen kupin jättäen omaan päiväksi evästä. Mut mä sit lähtiessä otin molemmat kupit pois lattialta et Tuike ei lopulta saanu ruokaa yhtään enempää..

      Poista
  5. Meillä odotellaan tuota aikuistumista vielä... Tai siis pientä merkkiä kissojen rauhoittumisesta. Voi olla turha toivo...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä leikkaamattomat siitosherrat eivät edes aio muuttua laiskanpulskeiksi aikuisiksi? :D

      Poista
  6. Ei saa. Seppo, ei saa. Seppo on mun mentaalivalmentaja tukikissa Nilssonin tempauksille ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, ei vielä ole niin kauheasti aikuistunut. Vasta toissayönä puoli yhdeltä härkki taas anopinhammasta ja pudotti hedelmäkulhon vesikuppiin. Ihan kuin tää ois koettu ennenkin...

      Poista