Viinisuolaheinä

Henkilökunta on kasvatellut viinisuolaheinää keittiössä amppelissa jo parin vuoden ajan. Yhtä ja samaa viinisuolaheinää. Se on säilynyt hienosti hengissä pienessä muoviruukussa ja kestänyt monenlaista kastelua ja kastelemattomuutta. Siitä on saanut joskus lehtiä salaattiin.

Tänä vuonna henkilökunta päätti palkita viinisuolaheinän siitä, että se on jaksanut elää täällä, toisin kuin monet muut kasvit. Viinisuolaheinä sai viikko sitten isomman ruukun ja siirron parvekkeelle.

Tässä ei siirretä viinisuolaheinää vaan kuolleen mintun tilalle elävää minttua. Mestaripuutarhuri Seppo auttaa.

"Auttaa."

Viinisuolaheinä muutti ulos. Henkilökunta seurasi herkällä korvalla sen viihtymistä ja sitä, syökö joku hirveä tuhoeläin sitä. Ei syönyt. Ei ensimmäisenä päivänä, ei toisena, ei ensimmäiseen viikkoon. Henkilökunta oli tyytyväistä ja ajatteli viinisuolaheinän olevan turvassa.

Kaksi potentiaalista tuholaista.

Seppo istuu Kassisen hännällä. Ääliö.

Juhannusaattoaamuna Seppo oksensi. Oli syönyt yhden kokonaisen ison viinisuolaheinän lehden, varmaan syntymäpäivälahjana itseltään itselleen. Ei ollut pureksinut.

Juhannusaattopäivänä Kassinen oksensi. Oli syönyt ainakin viisi viinisuolaheinän lehteä. Varmaan Seppo oli näyttänyt kasvin kelpaavan syötäväksi, niin pitihän sitä Kassisenkin kokeilla. Seppoa on siis syyttäminen tästäkin.

Henkilökunnan vaalima viinisuolaheinä näyttää nyt tältä: varsia on paljon, lehtiä vähemmän. Onneksi se todennäköisesti selviää tästä(kin) koettelemuksesta!