Kaljukerholaisen takapakki

Sepon karvatilanne on ottanut askelen taaksepäin. Tietenkin. Koska eihän se nyt näin helppoa olisi voinutkaan olla.

Edelliset kaljukerholaisen kuulumiset kirjoiteltiin kuukausi sitten. Kirjoituksen jälkeenkin Seppo oli kunnossa ainakin viikon-pari, mutta sitten hän tuntui taas stressaantuvan jostain (ei esimerkiksi leikkinyt samalla innolla). Samaan aikaan henkilökunta alkoi epäillä, että karvat vähenevät taas.

Ensin kuitenkin kerrottakoon hyvät asiat. Tai hyvä asia. Yksi asia on hyvä.

Etutassulaikut kasvavat umpeen. Henkilökunta on varma, että Seppo ei enää koske niihin, mutta karvan ilmestyminen on vain kovin hi-das-ta. Tämä johtunee siitä, että Seppo on nyt siirtynyt talvikauteen ja on noin yleisesti ottaen vain menettämässä karvaa eikä kasvattamassa sitä. Hänen kantapäänsä ja korvansa ovat taas kaljut.

Etujalkakarvojen toinen tuleminen. Juhlitaan!

Sitten huonot asiat.

"Normaalin" talvikarvanlähdön ohessa Sepolle on ilmestynyt uusi laajahko, harvakarvainen alue mahaan. Oikeassa kyljessä ja polvessa hänellä oli jo aiemmin pieniä karvattomia laikkuja, mutta uusi alue on niistä erillään vatsan valkoisen ja mustan karvan rajalla.

Voi ei miten hirveä. On kyllä sanottava, että kylki näyttää pahemmalta kuin onkaan, sillä Seposta ei kerta kaikkiaan saa otettua todellisuutta vastaavia kuvia: tilanne näyttää aina joko pahemmalta tai paremmalta.

Tässä näkyy mahan valkea-musta-rajan harvakarvaisuus. Se alkaa suht' korkealta kyljestä ja jatkuu vielä takajalan alle... 

...ja näkyy tässä.

Tämä on siis epänormaali osuus. Sepon "vatsaheltat" alamahassa ovat aina vaaleanpunaiset, mutta tämän osan pitäisi olla selvästi valkoinen/selvästi musta.

Ja hei arvatkaas vielä mitä: Seppo on taas imeskellyt häntäänsä! Hän on nyt kahtena aamuna ollut torkkumassa vaatekaapissa ja tullut sieltä ulos hännänpää aivan litimäräksi imeskeltynä. Henkilökunta ei enää tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. 

Ihastuttavaa.

Zylkeneä on muuten syöty nyt vain joka toinen päivä, ettei sen loppuminen olisi ihan äkillistä, ja että se kestäisi joulun yli. Ehkä tämä oli virhe olisi varmaankin pitänyt tehdä päin vastoin ja antaa tälle otukselle kaksinkertaista annosta.

Huomio, Kassinenkin asuu täällä. Hänen kauneutensa ja karvaisuutensa korostaa Sepon koinsyömää olemusta.

Suomen paras kotileipuri

Sepon suosiollisella avustuksella tulee hyvä kakku.

Härkintää

Seppo esittää nukkuvaa.

Hän odottaa, että ohi kävelee joku, jota voisi vähän härkkiä.

Täti Kassinen sattuu paikalle ja Seppo tarttuu tilaisuuteen.

Mutta voi! Seppo ei koskaan muista, että Kassinen ei ole helppo uhri.

Kassinen suuttuu.

Kassinen raivoaa.

Kassinen puree kurkusta.

Hän edelleenkin voittaa aina kaikki ottelut.

Niin että Seppo, oliko tämä nyt järkevää?

Oliko?

Itsenäisyyspäivä

Herra Pablo kaipasi hoitajaa itsenäisyyspäiväksi ja sitä seuraavaksi päiväksi. Allekirjoittanut pääsi taas viettämään laatuaikaa hänen kanssaan.

Kiitämme

- seuraa

- ulkoilureittien paljoutta

Moitimme 

- seura söi ehkä kakkaa

- ulkoilureittien kuntoa: poluilla lumeen upposi, tiellä oli hyvin liukasta ja kengät kastuivat riippumatta siitä, minne mentiin

Haluamme lisäksi kiittää sähköverkkoyhtiötä ja kaikkia sähkönsiirtomaksuja maksaneita siitä, että ylläpidätte tällaista lenkkipolkua herra Pablolle.

Erityiskiitos suomalaiselle metsänhoitotavalle, joka jättää jälkeensä helppokulkuisia, leveitä teitä ristiin rastiin keskelle puupeltoja.

Onneksi herra Pablo ei välitä siitä, miltä hänen lenkkireittinsä näyttävät (sähkölinjalta, avohakkuulta, taimikolta ja kasvatusmetsältä). 

Tässä on nyt sentään vähän erilainen polunpätkä.

Ja tässäkin on mukava paikka. Olisi ollut vieläkin mukavampi, jos ei olisi tarvinnut varoa jokaista askeltaan. Herra Pablokin liukasteli!

Pientä moittimisen aihetta: yöllä herra Pablo nukkui tavalliseen tapaansa vieressä. Ihan vieressä. Tai oikeastaan jopa päällä. Ei nukuttu kauhean hyvin.

Huonoa yötä ei tee mieli jatkaa pitkään. Allekirjoittanut heräsi kolmelta, ja herra Pablokaan ei voinut enää nukkua. Hän makasi pöllämystyneenä keittiön matolla odotellessaan, että tapahtuuko jotain. Ei tapahtunut.

Häntä olisi nukuttanut vielä kamalasti.

Tällä alueella ei ole katuvaloja ja pimeään metsään ei tehnyt mieli lähteä, joten luettiin sitten lehteä. Pitäisiköhän Seppo muuten tällaisesta pikkuveljestä?

Päivän valjettua mentiin aamulenkille. On jännittävää kävellä paikoissa, joissa ei ole ennen ollut.

Tai no, onhan herra Pablo ollut täällä. Hänelle lenkki ei varmaankaan ollut yhtä jännittävä.

Hän ei (onneksi) kiinnostunut edes muiden kulkijoiden jättämistä sorkanjäljistä. 

Kylläpä on pitkä suora tie ja, öh, perinteinen suomalainen maisema.

Toisen hoitopäivän viimeisellä lenkillä mentiin taas poluille. Herra Pablo melkein katoaa metsään huomioliivistään huolimatta, mutta onneksi hän ei ole lähdössä mihinkään yksikseen. Tässä kuvassa hän odottelee tuolla kaarteessa.

Satoi räntää ja satoi vettä ja alkoi tulla pimeä, mutta mukavaa oli silti. Voidaan ottaa uusiksi.

Äläs kuvaa siinä

Otatko taas kuvia?

Tiedän mitä teet, otat kuvia ja sitten kirjotat niihin jonkun tyhmän pilkkajutun.

Nyt ei muuten onnistu.

Sisustajat

Hei mitäs täällä on tapahtunut? Nyt joku selittämään heti.

Ai mitä tarkotat? Nostettiin tunneli vaan pystyyn.

On meistä jännempi tälleen.

Epäreiluus

Menkääs pois hei, henkilökunta tulis nukkumaan. Henkilökunta. Ihmiset. Ihmisten sänky on se. Karvahaalarit nukkuu jossain ihan muualla.