perjantai 28. lokakuuta 2016

Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa

Sepolla ja Kassisella kävi taas koiravieras. Seppo oleskeli alussa puussa ja Kassinen vierassängyn alla (ei vain alussa, vaan koko ajan, koska hän nukahti sinne).

Onpa jännää! Mielenkiintoista! Kivaa! Tunnenkohan tuon tyypin?

Herra Pablo! Jee!

Seppo Rohkea laskeutuu ja siirtyy lähemmäksi ja lähemmäksi.

 Nyt hän on vieraan pään tasalla (ja vieraan pään kokoinen). Molemmat ovat yhä kiinnostuneita toisistaan ja yhä pelkäävät toisiaan: Pablo lähestyy ja Seppo perääntyy, Seppo lähestyy ja Pablo perääntyy, uudelleen ja uudelleen. Lopulta Pablo laskee päänsä sängylle ja odottaa nätisti paikallaan.

 Mutta voi ei! Seppo lähestyy vierasta ensin uskaliaasti ja ystävällismielisesti, mutta noin kolmenkymmenen sentin päässä hänen hermonsa pettävät ja hän sähähtää ja sylkee, yrittää huitaista vieraan nenää ja juoksee takaisin kiipeilypuuhun. Pablo pelästyi kamalasti, hänhän käyttäytyi niin hienosti ja vastaanotto olikin ilkeä! 

Henkisen ylemmyytensä todistanut Seppo tuli nopeasti alas puusta ja seurasi Pabloa kahville keittiöön. Pablo väistelee ja välttelee Seppoon katsomista. 

"Kun en näe sitä, sitä ei ole olemassa ja kaikki on hyvin", ajattelee Pablo-raukka.

Lopulta hän menee pois. Nyyh. Inhottava kissa ja typerä vierailu. 

Hän katsoo murheellisesti lähtiessään keittiöstä. Ilkeä Seppo on jo lähdössä häntä jäljittämään.

Pablon vierailu muuttui mukavaksi vasta, kun hän pääsi vierassängylle oman henkilökuntansa kainaloon. Seppo kävi välillä katsomassa häntä lattialta käsin, mutta onneksi se ei ollut niin inhottavaa, kun hän itse oli korkeammalla.

Tämä vierailu ei mennyt ihan putkeen, mutta toivottavasti seuraava onnistuu paremmin! Jos Seppo vain osaisi hillitä itsensä ja jättäisi äkilliset säpäkät suhinat sikseen, voisi herra Pablo, joka on niin iloinen ja rakastava ja rohkea kaiken muun paitsi kissojen suhteen, oikeasti oppia pitämään hänestä.  

Kiitos kuvista Ville. :) 

12 kommenttia:

  1. Pablolla on samat värit kuin sinulla Seppo ja minulla. Muuten en ole kyllä ihan varma, kannattaako koirien kanssa kavereerata. Ehkä vähän, mutta niin että tajuavat kuitenkin että kissa on pomo - Pepsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täpläkoiran väriä on vaikee nähdä kuvista, se on ruskeatäplikäs eikä musta. Mustatäplää voisin ehkä kohdella kiltimmin, paljon upeampi väri, niinkuin meistä kissakansalaisista näkee!

      Mutta ehkä täytyy ens kerralla vähän panostaa kaveeraamiseen. Silleen pomomaiseen kaveeraamiseen. Henkilökunta ainakin väittää että pitäisi, koska täpläkoira voisi syödä minut suihinsa yhdellä haukkauksella jos sillä tulisi mitta täyteen... En kyllä usko että söisi. Mutta silti voin kaveerata. - Seppo

      Poista
  2. Voi Seppo, kyllä herra Pablo varmaan vähän vähemmälläkin uskoisi, että sä oot korkeempiarvonen ku se. Täältä on kylläki helppo huudella, kun ei olla mihinkään koiraan sen tarkemmin tutustuttu.. :D -M&A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on iso ego enkä pelkää käyttää sitä! - Seppo

      Poista
  3. Koirien kanssa on ihan kiva kaveerata, mutta ne ei tykkää jos niille sähistelee. - Mymmeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos neuvosta! Tänään se kuulemma taitaa tulla taas kylään, pitää miettiä valmiiksi jokin hyvä kaveeraamisstrategia. - Seppo

      Poista
  4. Aivan ihana blogi. Löysin tämän sattumalta siinä vaiheessa kun Karvanaama poistui. Sen jälkeen olen lukenut kaikki ilmestyneet postaukset ja nyt viikonloppuna urakoin koko blogin. Harvemmin jaksan innostua uusista kissablogeista ja luen vain vanhoja klassikkoja. Arvoston erityisesti aikuisen, jopa "vanhan" kissan ottamista löytöeläintalosta ja kaikkea sitä miten virikkeistätte kissaa ja todella pidätte huolta. Sekin on erikoista, että on kaksi kirjoittajaa. Jatkakaa samaan malliin ja hyvää syksyn jatkoa teille kaikille neljälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, täällä ihan punastellaan!

      Pakko tunnustaa, että meillä oli oma lehmä ojassa kahta aikuista kissaa otettaessa: aikuiset ovat niin paljon helpompia ja valmiimpia ja tasaisempia kuin pennut, ja iäkkäämmissä kissoissa on vaan sitä jotain. Kunpa Naama vain olisi saanut olla luonamme pidempään.

      Kahdesta kirjoittajasta voi sanoa sen, että jos jotkut pariskunnat harrastavat vaikkapa matkailua niin me harrastetaan kissablogia. :D

      Hyvää syksyä sinullekin!

      Poista
  5. Voihan Seppo, ei sen koiran kimppuun tartte hyökkiä. Kaverilla on ollu ongelma kun se otti koiranpennun ja sen kissa ei oo tykänny (vaikka kyseinen kissa kaveeraa heillä olevan vanhemmam koiran kanssa). Nyt tää kissa on ottanu niin huonon tavan et hyökkii pennun kimppuun ihan tosta noin vaan. Pentu saattaa olla kaikessa rauhassa nukkumassa ja kissa käy päälle..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepponen opettelee, miten koirien kanssa toimitaan. Kyllä se vielä oppii. :) Onneksi on kiltti koira, että ei käy Sepolle huonosti opetellessa!

      Kuulostaapa hankalalta. :( Mahtaa olla kissalla stressitasot taivaissa jos tuollaiseksi on mennyt. Saiskohan niitä vaan erotettua eri huoneisiin ja tutustutettua uudelleen pitkän kaavan mukaan...

      Poista
  6. Superihastuttava postaus! Kaiken voi nähdä ja kuulla mielessään kuin livenä, koska kerrottu niin hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Henkilökunnasta vaan tuntuu, että tekstin pitäisi "kertoa" vähemmän ja "näyttää" enemmän, niin kuin yksi hyvä kirjoitusohje kuuluu... Jos vielä ymmärtäisi, mitä se tarkoittaa. :D

      Poista