Piikitetyt

Kassinen ja Seppo kävivät perjantaina eläinlääkärissä rokotettavina. Henkilökunta ehti jännittää reissua jo monta päivää etukäteen, koska tuntee hyvin Kassisen kyvyttömyyden matkustaa. Paikaksi valikoituikin kunnaneläinlääkäri, joka on vain noin viiden minuutin matkan päässä. Kyyti sinne saatiin herra Pablon henkilökunnalta, ja Pablo oli tietenkin mukana tarjoamassa Kassiselle ja Sepolle henkistä tukea. 

Kassisen kopassa on alla sanomalehtiä ja rikkinäiset farkut, ettei mitään korvaamatonta vain sotkeudu kakkaan, jos huonosti käy. Sepon pikkukopassa on mukavat pehmikkeet. 

Epäreilua! Kassinen menisi mieluummin tähän pehmoisempaan.

Kissat saatiin kantokoppiinsa ilman sen suurempaa numeroa ja uloskin päästiin ihan nätisti. Autoon laitettaessa Kassinen kuitenkin alkoi maukua tauotta ja taisi melkein heti kakkia koppaansa. Voi Kassis-raukka! Peräkontissa istuva herra Pablo vastasi Kassisen hätäiseen itkemiseen ininällä ja pienellä ulinalla. Seppo kaivautui pehmikkeiden alle piiloon.

Rattoisa matka oli onneksi lyhyt.

Eläinlääkärissä kissat pääsivät etuajassa sisään toimenpidehuoneeseen (taidettiin ohittaa muutama koira, hähää). Lääkäri tuli nopeasti perässä ja oli tuttuun tapaansa niin ronskin tehokas että herkempiä hirvittää: Sepon koppa pöydälle, kannen raotus ja rokotus sisään suunnilleen jonnekin takamuksen tietämille, kansi kiinni, Seppo alas ja Kassisen koppa pöydälle, ovi auki ja piikki kohti lihaa, taisi osua vähän enemmän kylki- kuin takapuolelle mutta mitäs pienistä, ovi kiinni ja kissat ulos huoneesta. 

Kunnaneläinlääkäri oli hyvä valinta, sillä tällaisissa rutiinijutuissa nopeus on ainakin Kassisen kanssa tärkeämpää kuin eläinlääkärin "kissaystävällisyys." Lääkärin tutustuminen kissaan ennen operaatiota on hyvä juttu, jos pidempään täytyy ronkkimista sietää, mutta turhapa Kassista olisi stressata kopasta ulosvetämisellä ja lähikontaktilla uuden pelottavanhajuisen ihmisen kanssa, kun homma hoituu näinkin.

Komppania oli taas kotona puoli tuntia lähdön jälkeen. Kassinen oli niin iloinen, että hän meni heti tervehtimään kotiin jäänyttä henkilökunnan puolikasta, kiehnäämään jaloissa ja sanomaan "kurr." Seppokaan ei näyttänyt kärsineen matkasta. 

Reissun jälkeen nukutti makeasti. Toiset nukkuvat mieluummin sylissä...

...ja toiset pitävät omaa rauhaa parempana vaihtoehtona. 

Kiitos lääkärikyydistä Sanna. :)