Hammasteluja

Sepon pureskeluvimma jatkuu. Hänen hengityksensä on alkanut haista kuolemalta pahalta, minkä pitäisi tarkoittaa hampaiden vaihtumisen käynnistymistä. Vielä suussa ei näy mitään mutta pari kertaa on purutikku ollut verinen, eli ehkä joku hammas jo liikkuu.

Seppo ei alun jälkeen enää ole kiinnostunut purutikusta sellaisenaan ja puremistarpeen iskiessä koettaa suunnata sopimattomien kohteiden kimppuun, joten tikkuun sipaistaan vähän Nutriplussaa innostuksen herättämiseksi.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että henkilökunta oikeasti pitää tikusta kiinni koko purusession ajan.

Pureminen on niin työlästä, että nenä menee ruttuun.

Enimmäkseen pureskelu saadaan kohdistettua purutikkuihin mutta valitettavasti myös muut kohteet saavat siitä osansa. Sepon mielestä parhaita järsimisjuttuja ovat pahvilaatikoiden reunat, kirjojen kannet, rikkaharjan harjakset ja muu suht' jämäkkä mutta kuitenkin periksiantava materiaali.

Käsittelyssä Kotimaan luonnonkasvit.

Kirjahyllyseikkailu voi vaarantaa terveyden: Ernst Mayrin Evoluutio meinasi litistää Sepon.

Kassisen hampaille kuuluu samaa kuin ennenkin. Hammaspesut olivat tauolla suunnilleen ensimmäisen Seppokuukauden, mutta nyt niitä on taas aloitettu. Kassinen on kehittänyt tavan pureskella harjaa, ja se alkaakin jo pörhöttää. Milloinkahan on aika vaihtaa uuteen?

Alla videopätkä Kassisen hampaiden pesemisestä. Välillähän se on vähän sinnepäin sohimista mutta no, ei haittaa. Henkilökunnan osumatarkkuus varmaan kasvaa vielä ajan myötä. Onneksi Kassinen on kärsivällinen eikä hermostu, jos välillä harjataan suupieltä ja välillä kitalakea.

Mitäs mieltä muuten lukijat olette tästä harjausasennosta? Aika monessa ohjeessa nimittäin neuvotaan, että kissan pitäsi olla selin harjaajaan. Neuvo lienee hyvä, sillä  kohtikatsovan Kassisen täytyy aika paljon käännellä päätään, että harjan saa molemmille puolille suuta (kun henkilökunta ei ole molempikätinen). Miten teillä harjataan, ja jos selin, niin onko se kätevämpi ja vähemmän kääntelyä vaativa?