perjantai 17. marraskuuta 2017

Ällöruoan paluu

Mac's Cat nauta-kanansydäntä on tarjottu nyt toinen tölkillinen. Maku ei Sepon mielestä vieläkään ollut täysi kymppi, mutta ruoka maistui silti huomattavasti ensimmäistä kertaa paremmin. 

Purkki avattiin tiistaina illalla. Seppo ei syönyt. Ällöööööö.

Keskiviikkona aamupalalla Seppo ei syönyt. Tai söihän hän kymmenen raksua, jotka sai palkkana kymmenen etutassukyntensä leikkaamisesta, ja muutaman ruokahalun herättäjänä annetun raksun. Valitettavasti itse pääruoka jäi tässä vaiheessa vielä lautaselle. Ruokaa tarjottiin kuitenkin vielä kakkosaamiainen, jolloin Seppo söi puolet annoksesta, kun kovasti houkuteltiin. Oli varmaan nälkäinen, raukka.


Jännitysnäytelmä: maistuuko vai eikö.

Keskiviikkona iltapäivätarjoilun aikaan Seppo söi taas jonkin verran, houkuttelun jälkeen.

Iltaruoalla Seppo söi suurimman osan annoksestaan ja syömisen aloittaminen vaati vain minimaalista houkuttelua. Iltapala ei kelvannut, maha oli kai täynnä.


Nälkä olis, niin kokeillaan kai sitten.

Torstaina aamupala vaati taas vain vähäisen houkuttelun, ja ruoka katosi käytännössä kokonaan!

Ei oo mitenkään erityisen hyvää mut ehkä tähän ei kuole vaikka söis.

Tölkillisestä ruokaa melkein puolet upposi tällä kertaa Seppoon, mikä on valtava parannus edellisen kerran kymmenesosaan. Oikeastiko hän aikoo alkaa syömään tätä ruokaa? Onko se muka näin helppoa? 

Ja kyllä, Kassinen ja Seppo syövät yleensä neljästä viiteen kertaa päivässä, hieman vaihtelevina aikoina henkilökunnan menojen mukaan.

9 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Toivottavasti! Tästä saisikin hienon kahdentoista postauksen sarjan, raportti jokaisen tölkillisen maistuvuudesta, paraneeko nirsous vai eikö. :P

      Poista
  2. Hienoa Seppo! Niin sitä pitää :) Tämä antaa vähän valoa myös meidän taisteluihin. Se syöminen on sittenkin mahdollista! :D

    Tuo neljästä viiteen kertaa olisikin hyvä tyyli :) Meillä on se kolme kertaa vakiintunut, kun ei oikein ehdi useammin. Pii kylläkin on välillä oksentanut ruokansa ahmimisen jälkeen, että useampi ruokintakerta olisi varmaan paikallaan :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää vain kovettaa sydämensä! Niin rankkaa kuin se onkin, ja vaikka se johtaa rasittavaan rumbaan ruokakaapin ovella, kun nälkäeläin tarkistaa puolen tunnin välein, joko nyt saisi parempaa ruokaa jos oikein tulee kerjäämään. :'D

      Kolmestikin on kyllä hyvä, meillä vaan on jäänyt tällainen useaan kertaan tarjoilu päälle, kun sellaiseen on ollut mahdollisuus. Vähemmän noita ahmimisoksenteluja, tai typötyhjän mahan oksenteluja. :/ Te tarviitte sellaisen ajastettavan ruokinta-automaatin pelkästään Pii-raukkaa varten! :D

      Poista
    2. Niin se on! Tuottaa vain aika isoja vaikeuksia kovettaa, kun Pii pyörittää tassuja siinä kerjäysasennossa nenän edessä :D Se tietää tarkalleen mistä naruista meitä vedellään :P Automaatin osto onkin ollut mielessä, ainakin aina silloin, kun Pii oksentaa vastasyödyn ruokansa... Helpottaisi samalla myös reissupäivien ruokapuolta. Puoli päivää poissa, mutta silti ruokinta menee sekaisin :D

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Ja menee jopa aiottuun osoitteeseen, eikä Kassisen mahaan. :D

      Poista
  4. Hyvä, kerrankin erävoitto(ja) näin päin! :) Meillä nirsoperz Raku on huono taistelukaveri, sillä jos poitsu ei tykkää jostain ruuasta, se jättää sen syömättä ilman minkäänlaista katumusta eikä edes useamman päivän nälkä näy vireystilassa mitenkään. Poitsu syö muutenkin heikohkosti kulutukseen nähden, joten syömättömyys näkyy sitten myös vyötäröllä varsin nopsaa, mikä on päinvastainen kuin mihin pyritään. Täten meillä ei käydä tahtojen taistoja, vaan poitsu saa "pahan ruuan" kohdalla kanaherkkukuorrutuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raku onkin sitkeä sissi! Onko se sitten hyvä vai huono juttu tässä tapauksessa... :'D Hienoa, että tuollainen kanaherkkukuorrutus toimii, niin ei tarvitse kummankaan stressata taisteluita.

      Poista