tiistai 17. heinäkuuta 2018

Ahneuden huippu

Olipa kerran Seppo, joka piti kuivatuista broilerinsydämistä. Hän piti niistä niin paljon, että halusi niellä ne kokonaisena. Tästä johtuvan tukehtumisvaaran vuoksi hänen henkilökuntansa usein syötti sydämiä kädestä niin, että hänen täytyi pureskella irti pieniä nokareita kerrallaan.

No, perjantaiaamuna Seppo sitten puri sydämen lisäksi myös allekirjoittanutta peukalosta. Vahingossa vain. Yksi pieni reikä, kulmahammas upposi, ei edes kokonaan.

Minäkö tämän tein?

Haava putsattiin (Sepon jatkuvalla avustuksella) juoksevalla vedellä, saippualla ja Betadinella. Laastari sormeen ja eipä siinä mitään. Perjantaipäivän haavaa särki mutta niinhän kaikki haavat särkevät. Lauantaina peukalo oli vähän turvoksissa. Sunnuntaina vähäinen turvotus jatkui ja peukalon niveliä, peukalon tyveä ja rannetta särki. 

Allekirjoittanut hermostui ja meni päivystykseen, kun tilanne näin hiljalleen tuntui pahentuvan. Ei olisi maanantaina kiva herätä peukalo mustana tai jotain. Se on aika tarpeellinen. 

Lääkäri katseli silleen, että "ei tämä tulehtunut ole. Seuraa tilannetta. Jos muuttuu kuumaksi ja punaiseksi ja turpoaa lisää, tai kehittyy kuumetta tai muuta, niin tule takaisin. Ranteessa varmaan särkee jänne. Ja nivelsärky ei välttämättä liity tähän puremaan mitenkään. Ei pistetä jäykkäkouristusta, se on uusien suositusten mukaan voimassa 15-20 vuotta. Vahvisteen saisi sitten kymmenen vuoden jälkeen, jos olisi likainen haava. Tämähän ei ole likainen haava."

Allekirjoittanut tuli kotiin vähän pöllämystyneenä. Homma oli vähän niinkuin jotkut ylihuolestuneen kissanomistajan eläinlääkärikäynnit eli turha reissu mutta saipahan mielenrauhan. Ja ihmettelemistäkin jäi: Sepolla on ilmeisesti steriili suu, siinä missä eläinten puremat yleensä ovat likaisia haavoja.

Ja mikä on tilanne nyt? Vähän särkee niveliä mutta peukalo on muuten ookoo. Ehkä tästä oikeasti selvisi säikähdyksellä. Toivottavasti.

Voisikohan Seposta johtuvan ihmislääkärireissun laskea vuoden kissakuluihin?   

10 kommenttia:

  1. No voih, mitenkäs onko Sepolla otettuna palvelijalleen työtapaturmavakuutusta, josta voisi hakea korvauksia 😉

    VastaaPoista
  2. Ehkä vähän kummallinen tohtori ?
    Toivotaan tosin, että oli oikeassa eikä sulle tule toista reissua saman asian tiimoilta !

    Mutta voi Seppo, vahinkoja sattuu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oli varmaan sellainen kandi kyseessä kun oli niin nuoren näköinen... :D

      Oli vahinko joo! Mutta ihmisen peukalo on mehukasta ja hyvää, ootan vaan tilaisuutta maistella uudelleen. - Seppo

      Poista
  3. Hupsista! :-o Onpas teidän kuulumiset nyt aika hurjia. Mutta toivottavasti peukku on jo entistä ehompi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peukku alkaa olla kunnossa, kiitos! Seppohan harrastaa myös leikkinäykkimistä mutta onneksi se on niin hellää, ettei mene läpi. Toivottavasti nää kuulumiset ei toistu! :)

      Poista
  4. Ohhoh, no mutta peukkuhan näyttää erehdyttävästi broilerinsydämen palaselta. Kerrankos sitä haukkaa vierestä. :D Meillähän kävi myös pieni puremisäksidentti, johon päivystyksestä sanottiin (puhelimessa) vain, että tarkkailla purtua sormea, ettei tulehdu. Ehkä blogikissoilla sitten on niin pöpöttömät suut, ettei antibiootteja tarvitse.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvästi blogikissat ovat ei-seurattuja lajitovereitaan puhdassuisempia. :D Tai äksidentit ovat niin yleisiä, että niitä ei haluta vastaanotolle ennenkuin sormi on varmasti tulehtunut ja tippumisvaiheessa?

      Poista
  5. Voi Seppo kun se sormi on aika tarpeellinen! Tuli tästä niin mieleen yksi liskoistani, joka nykyään koittaa ahkerasti napata sormen sormien välissä olevan madon sijaan, koska onhan se sormi nyt astetta isompi mato! Nappaa sentään vain kielellään, niin ei ole paha. :D Toivottavasti ei jomottanut kauaa enää tuon jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurempi mato olisi tietenkin parempi! Voi liskoa, varmaan on fiksu tyyppi! :D Sormi parani kyllä sitten ihan hyvin. :)

      Poista