perjantai 28. joulukuuta 2018

Meidän kissa

Kassisen ja Sepon henkilökunnalla on kirjahyllyssään monen monituista kissakirjaa, ja silloin tällöin sinne jopa ilmestyy uusia sellaisia. Paikallisen kulttuuriravintolan jäämistöstä löysi syksyllä tiensä henkilökunnan käsiin uusi/vanha kirja "Meidän kissa" (Tor-Björn Hägglund, Vilja Hägglund, Maria Hakokorpi-Jumppanen ja Toini Tikkanen, 1980, 157 s., Gummerus). Kyseessä on poikkitieteellinen, kissoihin liittyvää kansanperinnettä ja yleensä kissatarinoita samojen kansien väliin keräävä tutkielma.


Kansikuva yrittää houkutella söpöllä pennulla.

Seuraavassa muutamia esimerkkejä kirjan teksteistä.

Esipuheesta: "Kirjoittajien toive on, että 'Meidän kissa' voisi ohjata ihmisiä kissaharrastuksen monivivahteiseen maailmaan ja että se toisi kaikille kissanystäville rikastuttavan lukuelämyksen."


Kuvituskuvina joulua edeltäviä satunnaisia räpsyjä.

Kirjassa on hurjia seikkailuja ja kamalia sattumuksia:

"Mikko-kissa katosi ja sitä tiedusteltiin naapureista ja lähitienoilta. Kukaan ei ollut sitä nähnyt. Lopulta Mikko löytyi läheisen lammen rannalta ladosta, jossa säilytettiin kalanpyydyksiä. Se oli ilmeisesti jonkun saaliin perässä mennyt mertaan ja jäänyt sinne loukkuun. Vaikka merran kalastin oli auki, se oli kuitenkin liian pieni isolle kissalle. Mikko oli ollut arestissaan kokonaisen viikon. Se oli löydettäessä nälkäinen ja janoinen, mutta muuten terve ja pirteä." (Tauno Tuomi)


Tämän takia täällä ei harrasteta elävää tulta.

Ai mitä, miks ei?

Erilaisia kissan höpelöintejä, jotka varmasti ovat jokaiselle kissanystävälle tuttuja:

"Jääkiekon MM-kisat olivat Nasse-kissalle vuoden suurtapaus. Se oli kisoista vähintään yhtä kiinnostunut kuin perheen muutkin pojat. Se nojasi etutassullaan kuvaruutuun ja koetti toisella tassullaan saada pelaajia kiinni." (Raili Frank)

"Nukuin kaikessa rauhassa, kun äkkiä keskellä yötä joku sytytti keittokomeroon valon. Hiivin peloissani katsomaan, mutta en nähnyt muuta elävää olentoa kuin mustan persialaiskissani. Se istui tuolinselustalla ja haparoi tassullaan valokatkaisinta ja oli onnistunut napsauttamaan lamppuun valon." (Heli Lehtonen"



Seppo ei osaa laittaa valoja, mutta hän osaa vetää vessanpöntön. 

Kissaan liittyviä taikoja (tämä esimerkki on lievimmästä päästä - joihinkin liittyi uhrattuja kissoja tai pätkäistyjä häntiä):

"Jotta kissa pysyisi kotona, leikattiin sen vasemmasta takajalasta sisäpuolelta karvoja. Ne pantiin paperin sisään ja uunin päälle seinän rakoon. Kyllä kissa pysyi kotona."



Kassinen pysyy kotona, kun ovet ja ikkunat pidetään kiinni. Kätevää.

Sekä uskomusperinteitä ja yliluonnollisia tarinoita:

"Eräässä talossa oli ennen aikaan ollut haltija tallin ylisillä. Siihen aikaan olivat sen talon hevoset loistaneet vaikkei niille paljon suurustakaan annettu. Isäntä pani joka ilta maitolautasen valkean kissan näköiselle haltijalle tallin ylisille. Talon rahvas ei yhtään pelännyt sitä. He kävivät yölläkin ylisillä ja monesti muuttivat kissan toiseen paikkaan kun tarvitsivat heiniä siltä kohden missä se makasi. Mutta sitten kerran eräs renki tuli yöllä kotiin humalassa ja meni ylisille. Haltija oli ruvennut sähisemään ja vonkumaan. Renki suuttui, otti aisan pätkän ja löi kissaa, joka olikin kova kuin olisi kiveen lyönyt. Kun renki löi toisen kerran, tärähti aisan pätkä takaisin omaan otsaan. Renki kaatui selälleen ja makasi pyörryksissä aamuun asti. Sen koommin ei haltija siinä talossa viihtynyt. Se muutti toiseen taloon, missä hevoset rupesivat loistamaan. Eikä siinä talossa, mistä haltija karkotettiin, hevoslykkyä enää ollut."

8 kommenttia:

  1. Tuollainen kirja ei ole tullutkaan koskaan vastaan. Mutta että Seppo osaa vetää vessanpöntön?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai oikeastaan Seppo osaa tallustella pöntön selkänojalla ja painettavan vetimen päällä. :P On tosin tehnyt sen jo muutaman kerran, niin että ehkä ei aina ole enää vahinko, varsinkin kun se ei enää säikähdä vaan jää rikospaikalle. :D

      Poista
  2. Mulla oli tuo kirja. Tai on. Saatoin antaa Naukulan mammalle tai viedä muualle. Sain tuon kirjan meiän biologianopettajalta, joka oli myös aikuinen ystäväni, kun ei vanhemmista oikein ollut ystävällisyyshommiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kirja! Ja hyvä muisto hyvästä ihmisestä. <3

      Poista
  3. No niin, johan tuo arvattiin, että hevoslykky häviää, kun kissahaltialle ollaan pahoja. Sitä mukaa katsokaa siellä karvakassilassa tekosenne, ettei polkupyörille käy huonosti! Tietää Viiru.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tässä on se syy, miksi naapurilta varastettiin polkupyörä ja meiltä ei! Ollaan oltu kilttejä vonkuville haltijoille.

      Poista
  4. Vanhat kissakirjat on osaltaan kiehtovia, mutta osaltaan myös surullisia etenkin noilta ulkokissakertomuksiltaan ja taikauskoisuuksistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tämä kirjahan vain nimenomaan esittelee kansanperinnettä ja uskomuksia, eikä niitä totena eteenpäin ilmoita eikä ole opas kissanhoitoon. ^^

      Poista