sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Koulutussivustosuositus kotipäiviin

Henkilökunta meni ja osti jäsenyyden Eläinkoulutus-sivustolle. Sivusto on löytynyt tuosta blogin sivupalkista jo vuosia, sillä sen ilmaissisältö on mittavaa ja hyödyllistä. Nyt tuli kuitenkin investoitua maksulliseen jäsenyyteen, jolla aukeaa lisäsisältöä. 

Koira-artikkeleita on kissajuttuja enemmän, mikä ei liene yllätys, mutta kissoihinkin on panostettu kiitettävästi. Henkilökunta kyllä nauttii niistä koirajutuistakin.

Juttujen punaisena lankana on eläinten hyvinvointi, omaehtoisuus ja valinnan mahdollisuudet elämässä. Henkilökunta haluaisi petrata kaikissa, joten tekemistä riittää, ja juttujen lukeminen ja videoiden katselu on hyvä alku. Hassua kyllä, aika suuri osa sisällöstä on oikeastaan tuttua, sillä hyvinvointiasiat eivät ole mitään rakettitiedettä. On kuitenkin helpottavaa, kun aiheeseen liittyvät sotkuiset ajatusvyyhdit saa sivustolta selkeässä muodossa auki kerittyinä, valmiiksi pureskeltuina ja usein suht' konkreettisten "kokeile tätä"-ehdotusten kera.

Henkilökunnan viime aikojen suurin ahaa-elämys löytyy tästä jutusta, eikä se edes ole tekstin pääpointti: "Kissahyllyt, ulkoilutus sekä kaikenlaiset järjestelyt ovat suosittuja tapoja luoda virikkeitä, mutta niitä koskettaa eräs ongelma, nimittäin sopeutuminen. Silloin kun uudesta tarhasta tulee normaali osa päivää, eli saavutettu etu, on kyse sopeutumisesta. Tarhaan pääsy ei enää aikojen kuluessa aiheuta yhtä suurta elämystä kuin alussa. Sopeutuminen tarkoittaa sitä, että toisaalta virikkeen tarjoama mielihyväkokemus latistuu ja toisaalta sen omaehtoista motorista toimintaa aiheuttava vaikutus heikkenee. Tästä syystä virikkeiden järjestämisen taikasana on vaihtelevuus, ei suinkaan enemmän ja enemmän."

Siis tämä, mikä oivallus, kuin suoraan Sepon elämästä! Vaikka hänelle (ja Kassiselle) koetetaan järjestää vaikka sun millaisia virikkeitä ja äksöniä, tuntuu, että kohta ne eivät riitä mihinkään, ja henkilökunta on pitkään miettinyt, missä piilee vika. No tässähän se on. 

Anna Sepolle yksi pahvilaatikko, niin Seppo on iloinen. Anna Sepolle kahdeksan pahvilaatikkoa, niin Seppo on että "kas, pahvilaatikkovaltakuntani, normimeininki, tylsää." Pitäisikö itkeä vai nauraa.

Miksi investoit johonkin nettisivuun etkä meihin? Voisit sitten tarjota oikeaa herkkupalkkaakin etkä vain salaattia.

No se on investointi teihin, senkin kiittämättömät, arvostelevat karvakasat! Teidän hyvinvointia tässä yritetään parantaa. Plus syötte molemmat mielellänne tätä salaattia, ei esitetä muuta.

Meidän hyvinvointi olis parempi jos et aina nimittelis.


8 kommenttia:

  1. Hyvä oivallus kyllä! Meillä koitetaan pitää parhaimpia leluja suurimman osan ajasta piilossa juuri sen takia, että viehätys säilyisi mahdollisimman pitkään. Tosin Ilmo kyllästyy sittenkin aika nopeasti, mutta toisaalta myös keksii välillä omia leluja pullonkorkeista ja ties mistä.

    Ulkotarha olisi kiva, mutta sitten toisaalta miettii, että kuinka paljon se on kissoilta pois, jos tottuvat siihen ja jossain tulevassa asunnossa ei olekaan mahdollisuus ulkotarhaan. Toisaalta tuossa lainauksessa sanottiin, että vaihtelevuus olisi se pointti, mutta kyllä kissat toisaalta kans tykkäävät rutiineista. Varmaan sellaiset kiipeilymahdollisuudet olisi parhaita, joita voisi välillä siirtää ja siten tarjota kissoille uutta pohdittavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, miten voi jokin olla niin yksinkertaista ja silti vaikea oivaltaa ja toteuttaa. :D Lelujen vaihtelu auttaa aina vähän, mutta tosiaan, kyllä niihin silti kyllästytään. Koetapa siinä nyt keksiä, mikä auttaisi... Kiipeilypuun paikan vaihto on aina hitti, täällä kohta laitetaan toinen puu parvekkeelle, kunhan lämpenee. :) Ulkotarhan jatkuvuudesta ei ehkä kannata huolehtia, tuskin kissat kauhean pitkää aikaa miettii, että olisipa tarha? Kassinen on ainakin sopeutunut hyvin entisestä ulkoilijaelämästään sisäkissaelämään, ja talvella tuntui ymmrtävän, että parvekkeelle ei pääse ja sitä on turha haikailla. Muuta virikettä sitten kehiin, jos elämä tuntuu liian ankealta? :)

      Poista
  2. "Tästä syystä virikkeiden järjestämisen taikasana on vaihtelevuus, ei suinkaan enemmän ja enemmän"

    Seinätelineet , kiipeilypuut sun muut siis kuuluvat kissojen normaaliin sisustukseen eli eivät ole niinkään virikkeitä. Leikkiminen, temppuilu, yhdessä harrastaminen on siis se juttu. Hitto. Täällä ollaan epäonnistuttu aika isosti.
    Toisaalta, nyt sain hyvä omantunnon siitä, että roudaan pahvilaatikot aika nopeasti roskiin sen jälkeen kun kattien mielenkiinto on laantunut. Jei, onnistuminen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahvilaatikko-onnistuminen siellä on pahvilaatikkoepäonnistuminen täällä. :D Nyt kyllä saivat laatikot kyytiä, saavat karvakasat pärjätä hetken ilman... Jos sitten arvostavat uusia laatikoita entistä enemmän!

      Seinätelineet ja puut on sentään muuten arjessa tärkeitä, vaikka niitä ei alkuviehätyksen jälkeen virikkeiksi laskettaisikaan! :)

      Poista
  3. Lohdullista luettavaa siinä mielessä, että meillä ei kauaa esim laatikot pysy. Niissä ehtii siis pysyä aina se uutuuden viehätys. Tuon allekirjoitan täysillä tuon kiipeilykalusteiden ja terassin olemassa olon; ne on vaan kalusteita huushollissa, normisettiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu oudolta ajatukselta, että teidänkin hieno terassi on vain normisettiä. Kissojen aivoitukset ovat kyllä ihan niin kuin ihmisillä, mikään ei riitä. ;) Olisikohan koira onnellisempi? :D

      Poista
  4. Noita lukiessa päivät vierähtää varmasti äkkiä! :D Se on just huippua kun tulee myös oivalluksia tuttujen asioiden ohessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Ja uusia näkökulmia, koirajutut on ainakin miljoona vuotta kissajuttuja edellä monessa asiassa. :D

      Poista