Blogi 4 vuotta

Kyllä, tätä blogia on taas pidetty tasavuosia vastaava määrä. Neljä vuotta tuli täyteen tarkalleen sanottuna eilen. Aika hurjaa!

Kyseisenä ajanjaksona Kassisen ja Sepon (ja Karvanaama-vainaan) elämää on esitelty monelta eri kantilta. Seuraavassa 11 hauskaa ja suhteellisen sattumanvaraista postausta vuosien varrelta.

Karvanaaman upeat viikset (joulukuu 2015)

Kassinen ääliöi, Naama paheksuu (toukokuu 2016)

Kassinen ja pörriäinen (heinäkuu 2016)

Sepon ensimmäinen viikko (syyskuu 2016)

Seppo uhittelee Kassiselle (syyskuu 2016)

Kassinen kylvetetään (toukokuu 2017)

Hyppivä aaloe (toukokuu 2017)

Nahistelevaa yhteiseloa (kesäkuu 2017)

Seppo, EI!!! (toukokuu 2018)

Seppo Kääriäinen (syyskuu 2018)

Nälän monet kasvot, feat. Kassinen (marraskuu 2018)

Neljän vuoden perusmeininki kiteytettynä yhteen kuvaan: yksi murtautuu kaappiin ja toinen tarkkailee lähietäisyydeltä.

Kassinen tutkii XIX

Kassinen investigoi kasvilihapullia.

Seppo liittyy seuraan innokkaasti ja se on mukavaa.

Paitsi että Seppo hei, nenä on nyt liian lähellä! Eikö muka olla sovittu, että kasviliha-asiat on henkilökunnalle ja lihaliha-asiat on teille?

Sepon syysulkoilut

Seppo on ulkoillut satunnaisesti nyt syksylläkin, vaikka säätila on ollut jatkuvasti viilenemään päin. Lokakuussa takapihalla vierailu oli vielä ihan mukavaa ja villapaita piti hänet varmaan lämpimänä.

Lehdet lensivät ja oli jännittävää.

Syksy tuoksuu varmasti erilaiselta kuin kesä.

Viimeisimmällä ulkoiluretkellä tuuli kovaa ja kylmästi. Seppoa ei kiinnostanut lähteä yhtään ulkokynnystä kauemmaksi, varsinkin kun alkoi sataa vielä luntakin. Enimmäkseen tällä reissulla tutkittiinkin sitten lämpimiä sisätiloja.

Talvi tuoksuu siltä, että tämän pidemmälle ei mennä.

Onneksi taloyhtiön käytävissä riittää mukavaa katseltavaa Sepolle, joka on melko yksinkertainen eikä valtavia huvituksia vaadi. 

Mahdottomuus

Oisko mitenkään mahdollista katsoo kameraan hei haloo? Tai no ihan sama, kyllä näille takapuolikuvillekin on tykkääjänsä.

Kiristys

Ruokaa ei tuu vaikka on ootettu jo vaikka kuinka pitkään. Tai no jotain pahaa ruokaa tuli mut ei nyt haluta syödä sitä.

Silittelen tätiä tässä aikani kuluksi. Se ei oikein tykkää mut silittelen silti. Silittelen kunnes saadaan hyvää ruokaa, niin että on muuten teidän vika, kun se nyt tässä kärsii. Haluutteko oikeesti että se kärsii?

Seppo osallistuu

Seppo kuule, me kaikki kuoltiin just ja se on varmasti jollain tasolla sinun syytä. Mitäs jos et makais keskellä peliä?

Mati täällä taas

Mati-mummo tarvitsi taas hoitopaikkaa kahdeksi yöksi ja hänet otettiin ilomielin Kassisen ja Sepon seuraksi. Hän tuli tänne kuin kotiinsa, tutki vähän paikkoja ja sitten etsi rapsuttajan, jonka jalkojen juureen sai leiriytyä katselemaan anovasti ylöspäin.

Moi oon Mati tulin tänne kolme minuuttia sitten. Rapsuta?

Rapsutettavana oleminen on parasta. Sohvalla rapsutettavana oleminen kaikkein parasta.

Ja sylissä oleminen on parasta.

Ja sitten parasta on ruoka ja herkut, vaikka joskus niitä tuleekin tuollasista tyhmistä laitteista. Ja sitten parasta on nukkuminen.

Ja sitten parasta on ulkona käyminen. Ekana päivänä oli tämmöistä ja tokana tuli lunta ja pakkasta. Piti ihan riehaantua juoksentelemaan lumessa, mut siitä ei oo kuvaa kun olin niin nopee.

Kassinen ei Matia juurikaan jaksanut noteerata. He ovat nuuhkivat nenäkkäin, tulivat hyvin toimeen keskenään ja ohittivat toisensa tarpeen tullen sivistyneesti ihan kylkikosketusetäisyydeltä. Kassista tosin saattoi jännittää, jos Mati jäi hänen ruokailunsa ajaksi keittiön kissahuonekalun viereen touhuamaan ja nuuhkimaan kissanruoan herkkuhajuja, ja hänelle ei silloin ruoka oikein maistunut. Onneksi Kassinen saattoi aina palata ateriansa pariin myöhemmin, kunhan Mati oli saatu pois paikalta. 

Silityksiä ja rapsutuksia ja uutisia.

Seppo yritti välillä vaania, pelotella ja tuijotella vierasta kuten aiemminkin ja sai kuulla niistä murisevan vastalauseen. Huonon käytöksen lomassa oli kuitenkin aina pitkiä neutraaleita hetkiä ja hyvää kanssakäymistä (video n. 15 s).

Edellisen kerranhan Mati oli hoidossa heinäkuussa ja ikävä kyllä hän on vanhentunut selvästi sen jälkeen. Hän ei ole enää niin pidätyskykyinen kuin aiemmin ja on ehkä hieman seniili. Esimerkiksi ensimmäisenä iltana, vasta pari tuntia illan viimeiseksi aiotun pissityksen jälkeen, hän kaaputti jonkin aikaa kylpyhuoneen ovea. Henkilökunta havaitsi puuhan mutta arveli hänen vain haluavan mennä tutkimaan huonetta eikä tehnyt asialle mitään. 

Sitten kylpyhuoneen oven eteen ilmestyi lammikko. Voi voi. Luulikohan mummo kaapivansa ulko-ovea? Hän on varmaan ihmetellyt, miksi ihmiset eivät lähde viemään häntä ulos vaikka hän niin selkeästi ilmoitti hädästään!

En oo seniili, muistan kaikki tärkeimmät asiat esim. mistä huoneesta ruoka tulee. Tässä ootan tarkkaavaisesti että onko nyt minunkin ruoka-aika. Ootan tarkkaavaisesti ja kärsivällisesti ja herpaantumatta. Ei mee ruoka varmasti ohi suun. Ootan vaikka kuinka kauan.

Zzz-zzz.